Alle kolmivuotiaiden kuuluminen varhaiskasvatuksessa : narratiivinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Kandidaatintutkielmani tarkastelee alle kolmivuotiaiden lasten kuulumista varhaiskasvatuksessa. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, jossa menetelmänä on käytetty narratiivista kirjallisuuskatsausta. Tutkimuksen tavoitteena oli hahmottaa selkeä kokonaiskuva siitä, miten tutkimuskirjallisuudessa on määritelty alle kolmivuotiaiden kuuluminen ja mitkä tekijät mahdollistavat ja estävät heidän kuulumistaan varhaiskasvatuksessa. Tarkastelu rajattiin alle kolmivuotiaisiin, sillä kyseisen ikäryhmän kuulumisen tutkiminen on ollut vähäistä ja heidät on rajattu ulkopuolelle monista laajoista tutkimuksista, joissa tarkastellaan varhaiskasvatusikäisten kuulumista. Tutkimuksen aineisto hankittiin tekemällä hakuja keskeisistä kasvatustieteellisistä tietokannoista (Education Source Ultimate, Proquest One Education) sekä Utuvoltertietokannasta. Lisäksi hyödynnettiin helmenkasvatusta eli relevantteja kohdeaineistoja etsittiin ja löydettiin myös toisten aineistojen sisältä. Aineiston haku rajattiin vuonna 2010 julkaistuihin ja sitä uudempiin tutkimuksiin, sillä tutkimuksessa haluttiin keskittyä aktiivisimpaan vaiheeseen kuulumista koskevassa tutkimuskeskustelussa. Tutkimusaineistoksi valikoitui lopulta 12 vertaisarvioitua tutkimusartikkelia. Aineiston analysoinnin menetelmänä käytettiin temaattista analyysia. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että alle kolmivuotiaiden kuuluminen määritellään tutkimuskirjallisuudessa neljällä eri tavalla: osallistumisena, jatkuvana prosessina, valtana ja tunteena. Kuuluminen osallistumisena oli tutkimusaineistossa hallitsevin teema. Kuulumista mahdollistavia ja estäviä tekijöitä tarkasteltaessa nousi esiin kolme keskeistä, toisiinsa kietoutunutta teemaa: kasvattajan rooli, materiaalisuus ja tilallisuus. Kasvattajan rooli korostui kaikista eniten: aikuinen nähtiin tekijänä, jolla on mahdollisuus vaikuttaa kuulumisen eri ulottuvuuksiin varhaiskasvatuksessa. Materiaalisuus ja tilallisuus nähtiin osassa tutkimuksista kasvattajan välineinä vaikuttaa lasten kuulumiseen, esimerkiksi luomalla otollisia paikkoja leikeille tai kokoontumisille. Toisissa tutkimuksissa materiaalisuus ja tilallisuus liittyivät käsitykseen kuulumisesta jatkuvana prosessina, jossa kuuluminen määrittyy jatkuvasti uudelleen olosuhteiden muuttuessa ja pakenee siten myös vaikutusmahdollisuuksia.