Kiinteän toimipaikan muodostuminen ja verotus erityisesti edustajan tapauksessa

Abstract

Tutkielma koskee kiinteän toimipaikan muodostumista ja verotusta. Edustajan muodostaman kiinteän toimipaikan muodostumiseen ja sen kerryttämien tulojen kohdentamiseen on liittynyt uutta käytäntöä eri valtioiden tuomioistuinten ratkaisuissa ja OECD:n julkaisemissa raporteissa. Tutkielmassa tarkastellaan aihetta näiden lähteiden sekä kansallisen lainsäädännön ohjeiden valossa.

Tutkimus on lainopillinen ja pohjautuu soveltuvan lainsäädännön ohella pääasiassa oikeuskirjallisuuteen, malliverosopimukseen ja sen kommentaariin, OECD:n julkaisemiin raportteihin sekä oikeuskäytäntöön. Pyrkimys on analysoida ja jäsennellä olemassa olevaa aiheeseen liittyvää sääntelyä ja havainnoida niistä ilmeneviä suuntauksia.

Oikeuskäytännössä on kiinnitetty huomiota niin sanotun itsenäisen edustajan käyttöön ja komissionäärijärjestelyihin rajat ylittävässä liiketoiminnassa. Tutkielmassa tarkastellaan siksi OECD:n malliverosopimuksen mukaan kiinteän toimipaikan muodostavan epäitsenäisen edustajan ja itsenäisen edustajan eroa ja kiinteän toimipaikan syntymisen edellytyksiä tällaisissa tilanteissa.

Tutkielman johtopäätös on, että kiinteän toimipaikan verotustilanteessa ollaan kehitysvaiheessa, jossa liikeympäristön asettama paine ja ei-toivottavan verosuunnittelun ehkäisemisen tarve on johtanut kiinteän toimipaikan määrittelyn laajentamispyrkimykseen. Toisaalla on ilmennyt tarve kiinteän toimipaikan muodostumiseen liittyvien käsitteiden entistä tarkempaa määrittelyyn tarkoituksena yhtenäistää siihen liittyvää kansanivälistä käytäntöä.