Veronkiertodirektiivin maastapoistumisverotussääntely ja sen implementointi Suomessa erityisesti EU-oikeudellisten perusvapauksien ja jäsenvaltioiden fiskaalisten intressien pohjalta tarkasteltuna

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan veronkiertodirektiiviin (2016/1164/EU) sisältyvää maastapoistumisverotussääntelyä, joka kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden on tullut saattaa kansallisesti voimaan vuoden 2020 alusta. Maastapoistumisverotuksessa on kyse realisoitumattomien arvonnousujen verottamisesta tilanteessa, jossa verovelvollinen siirtää varoja, verotuksellisen kotipaikkansa tai kiinteän toimipaikan harjoittaman liiketoiminnan toiseen valtioon. Vaikka tällaista verotusta voidaan perustella valtioiden oikeudella verottaa alueellaan syntyneitä tuloja, on kyseessä kuitenkin EU:n vapaan liikkuvuuden periaatteille rakentuvien sisämarkkinoiden kannalta ongelmallinen verotuksen muoto, sillä vastaavissa kansallisissa tilanteissa veroa peritään tyypillisesti vasta arvonnousujen realisoituessa. Maastapoistumisverotukseen liittyy siis kiinteästi tarve tasapainottaa jäsenvaltioiden fiskaalisia intressejä ja sisämarkkinatavoitteita.

Tutkielmassa pyritään muodostamaan kattava kokonaiskuva maastapoistumisverotussääntelystä nykyisessä oikeustilassa. Tarkastelun kohteena on veronkiertodirektiivin sääntelyn implementoimiseksi Suomessa tehdyt lainsäädäntöratkaisut sekä näiden ratkaisujen yhteensopivuus direktiivin tavoitteiden ja EU-oikeudellisten perusvapauksien kanssa. Lisäksi tutkielmassa pyritään arvioimaan veronkiertodirektiivin maastapoistumisverotussääntelyn vaikutusta jäsenvaltioiden fiskaalisten intressien ja sisämarkkinatavoitteiden väliseen tasapainoon koko unionin tasolla. Aihetta käsitellään pääasiassa lainopillisesta näkökulmasta mutta tutkielmassa hyödynnetään myös jäsenvaltioiden välistä oikeusvertailua. Keskeisimpiä lähteitä tutkielmassa ovat voimassa olevan lainsäädännön lisäksi erilaiset virallislähteet, EU-tuomioistuimen maastapoistumisverotusta koskevat tuomiot sekä kotimainen ja ulkomainen oikeuskirjallisuus.

Suoritetun tarkastelun perusteella veronkiertodirektiivin maastapoistumisverotussääntelyn voidaan katsoa vahvistavan jäsenvaltioiden fiskaalisten intressien asemaa sisämarkkinatavoitteita kuitenkaan unohtamatta. Tähän lopputulokseen ovat olennaisesti vaikuttaneet EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä tehdyt linjaukset. Vaikka veronkiertodirektiivi lähtökohtaisesti selkeyttää maastapoistumisverotusta koskevaa oikeustilaa, on jäsenvaltioiden verojärjestelmien välille jäämässä kuitenkin joitain eroavaisuuksia, jotka voivat osoittautua merkityksellisiksi jäsenvaltioiden fiskaalisten intressien ja sisämarkkinatavoitteiden välisen tasapainon kannalta. Suomessa sääntely on pääasiassa implementoitu direktiivissä säädettyä vähimmäistasoa vastaavasti eikä kansallisiin maastapoistumisverotussäännöksiin näyttäisi liittyvän EU-oikeuden kannalta ongelmallisia ratkaisuja. Tilanne saattaa kuitenkin vielä muuttua, sillä kansallisen maastapoistumisverotussääntelyn kehittämistarpeita ollaan edelleen arvioimassa.