Kansainvälinen Turun Seurahuone

Abstract

<p>Seurapiirit ja eliitin kulttuurihistoria ovat kiinnostaneet<br />laajasti modernia populaarikulttuuria viime vuosikymmenet.<br />Erityisen suosittuja ovat olleet menneisyyteen<br />sijoittuvat elokuvat ja tv-sarjat, kuten esimerkiksi brittiläiset<br />Nuori Victoria (2009), Downton Abbey (2010–2015)<br />ja ruotsalainen Anno 1790 (2011), tai useat uudet versiot<br />Anna Kareninasta (2000, 2012, 2013, 2017). Suomessa<br />Ylen suurtuotanto Hovimäki (1999–2003) keräsi valtavat<br />määrät historiasta lumoutuneita katsojia television<br />ääreen 2000-luvun taitteessa. Monissa seuraelämää<br />kuvaavissa elokuvissa ja sarjoissa on mukana vahva<br />kansainvälisyyden ja ylirajaisuuden teema, jonka kautta<br />seurapiirit näyttäytyvät historiallisena ilmiönä.<br />Seurapiirien värikäs historia ei kuitenkaan ole pelkkää<br />pukuloistoa ja meheviä juonenkäänteitä, vaan sillä on<br />myös keskeinen tutkimuksellinen merkitys. Kansainvälisten<br />ilmiöiden leviämiseen, yhteiskunnalliseen verkostoitumiseen<br />tai kokousten ja kabinettien ulkopuoliseen<br />vallankäyttöön liittyviä kysymyksiä voidaan tarkastella<br />uudella tavalla keskittymällä seurapiirien toimintaan ja<br />säätyläisten tuottamiin lähdeaineistoihin. Näin seurapiirien<br />ja säätyläistön kulttuurihistoriaa tutkimalla voidaan<br />päästä käsiksi laajempiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.<br />Turun ja Suomen suuriruhtinaskunnan kontekstissa seurapiirien<br />kautta voidaan tutkia vaikkapa venäläisen ja<br />suomalaisen valtaeliitin sosiaalisten suhteiden rakentamista<br />sekä seuraelämän merkitystä uudelle suuriruhtinaskunnalle.</p><p>Tässä tutkimuskatsauksessa tarkastellaan säätyläisistä<br />koostuneen Turun seurapiirin keskeisen näyttämön<br />Turun Seurahuoneen toimintaa sen ensimmäisellä vuosikymmenellä<br />vuosina 1812–1819 sekä toiminnan kansainvälisiä<br />ulottuvuuksia. Tutkimuskatsaus keskittyy<br />erityisesti suomalaisten ja venäläisten välisiin suhteisiin,<br />hyödyntäen Turun Seurahuonetta esimerkkinä Suomen<br />suuriruhtinaskunnan ja sosiaalisten suhteiden tietoisesta<br />rakentamisesta. Katsaus perustuu meneillään olevaan<br />väitöstutkimukseeni, joka tarkastelee uuden, modernin<br />sosiaalisen kulttuurin syntyä Suomessa 1810-luvulla. Se<br />tuottaa uutta tietoa suomalaissäätyläistön keskinäisistä<br />suhteista ja seurapiirien rakenteista sekä erilaisista kulutus-<br />ja seurustelutavoista, seuraelämän näyttämöistä<br />sekä säätyjärjestelmän rajapintojen muotoutumisesta<br />ja purkautumisesta. Tutkimukseni myös sitoo aikakauden<br />toimijat, tavat ja ilmiöt kansainväliseen kontekstiin<br />ja osoittaa suomalaisen yläluokan olleen tiiviisti osa eurooppalaista<br />säätyläisyhteisöä, jota yhdistivät yhteiset<br />ihanteet, koulutus, kielitaito, tapakulttuuri sekä kiinnostus<br />esimerkiksi kirjallisuuteen ja musiikkiin.<br />Turku tarjoaa mielenkiintoisen ympäristön seurapiirien<br />tutkimukselle, sillä se oli 1810-luvulla Suomen tärkein<br />kaupunki. Turkuun oli sijoitettu vuodesta 1809 alkaen<br />uuden suuriruhtinaskunnan keskushallinto ja instituutioita,<br />kuten venäläisen kenraalikuvernöörin johtama<br />siviilihallinto keskusvirastoineen ja venäläinen sotilasjohto<br />sekä hallituskonselji eli senaatti. Lisäksi kaupungissa<br />sijaitsivat jo ennestään yliopisto, tuomiokapituli ja<br />hovioikeus. Instituutioiden kasvavaa virkamieskuntaa<br />varten Turkuun muutti muualta Suomesta aatelistoa ja<br />muuta säätyläistöä sekä erityisesti venäläisiä upseereja<br />perheineen.1,2 Tämän seurauksena kaupunkiin syntyi uudenlainen<br />urbaani seurapiiri ja sosiaalinen areena, jossa<br />tanssiaiset, illalliskutsut, kadut ja kahvilat olivat paitsi<br />näyttäytymisen ja seurustelun myös politiikan teon ja<br />vallankäytön paikkoja.</p><p></p>