Talveen liittyviä tunteita saariston arjessa – kirjeitä ja päiväkirjoja jäiden keskeltä

Abstract

<p>Tarkastelemme artikkelissamme kahden aikakauden ja saaristopaikkakunnan asukkaiden talveen ja erityisesti jäihin liittyviä tunteita ja vaikutuksia arkeen. Kysymme, mitä yhteneväisyyksiä ja eroja jääolosuhteet tuovat tutkimiemme kahden saaristolaisen elämään. Aineistoina käytämme Porin Reposaaressa vuosina 1897–1953 eläneen Urho Saralehdon päiväkirjoja sekä eteläisessä Nauvossa Borstön saarella vuosina 1917–1979 eläneen Erna Anderssonin kirjeitä ystävättärelleen.</p><p>Keskitymme esittelemään henkilökohtaisten biografisten lähteiden mahdollisuuksia syventyä affektiivisiin sisältöihin ja tutkimuskysymyksiin. Millaisia tunteita päiväkirjat ja kirjeet välittävät ja miten luemme näitä aineistoja affektiivisella otteella? Miten niissä paikantuvat talven sääolosuhteet ja jäätilanne? Millä tavoin saaristolaisuus hahmottuu jäistä ja omasta elämästä kirjoittamisen kautta? </p><p>Aineistomme osoittavat, että jää ja talven olosuhteet ovat vaikuttaneet tunteisiin; ei vain arjen käytäntöihin tai elinkeinon harjoittamiseen ja elannon saamiseen. Jäistä kertominen on ollut hyvin affektiivista ja se yhdistää erilaisia saaristopaikkakuntia eri aikoina. Jääolosuhteet ovat muovanneet tunnerekisteriä, jolla omaan lähiympäristöön on suhtauduttu. Sille on asetettu toiveita ja sitä on kiitetty tai pelätty. Jääolosuhteet ovat myös muovanneet sosiaalista elämää, sillä jäätilanne on voinut eristää tai se on voinut erityisesti helpottaa etenkin lasten ja naisten liikkumista saaristossa. Jää on näin tullut osaksi merkityksellistä ympäristösuhdetta ja on olennainen osa erilaisia saaristolaisuuksia. Jään voidaan tulkita olevan tärkeä yhdistävä tekijä saaristolaisuuden affektiivisuudessa ja kokemuksellisuudessa.</p>