Teollisen paikkakunnan kotiseutuyhdistyksen kulttuuriperintöprosessin jäljillä: Mänttä-Seuran kokoelman matka osaksi Serlachius-museoiden kokoelmia

Abstract

Mänttä on tunnettu teollisuuskaupunkina. G. A. Serlachius perusti Mänttään puuhiomon vuonna 1868 ja paperitehtaan vuonna 1881. Siitä alkoi Serlachiusten aika Mäntässä. G. A. Serlachius Oy vaikutti kokonaisvaltaisesti Mäntän asukkaiden elämään tarjoamalla työtä ja vaikuttamalla sosiaaliseen elämään työn ulkopuolella. Tämä teollisuushistoria luo ympäristön, jossa Mänttä-Seura ry vuonna 1963 perustettiin. Mänttä-Seuran tarkoituksena oli alusta asti säilyttää paikallista kulttuuriperintöä ja saada ihmiset kiinnostumaan omasta kotiseudusta. Tutkin yhdistyksen toimintaa ja sitä, kuinka sen keräämät kokoelmat vuosituhannen vaihteessa liitettiin osaksi Serlachius -museoiden kulttuurihistoriallisia kokoelmia. Serlachius-museoita ylläpitää Gösta Serlachiuksen perustamaa taidesäätiö.

Mänttä-Seura keräsi arkistoaineistoa, esineistöä ja valokuvia, jotka liittyvät Mänttään ja alueen kulttuuriperintöön. Mänttä-Seuran toiminta hiipui 1990-luvun loppupuolella ja yhdistys halusi luopua keräämästään kokoelmasta ja turvata sen tulevaisuuden. Kokoelma luovutettiin G. A. Serlachius -museoon vuonna 2002. Olen käyttänyt Mänttä-Seuran kokoelmaa sekä tutkimukseni aineistona että tutkimukseni kohteena. Tutkielmani ensimmäisessä osassa kokoelma on toiminut aineistona ja antanut kokonaiskuvan yhdistyksen toiminnasta ja vaikutuksesta alueelle. Toisessa osassa tutkielmaani käyn läpi kokoelmien sisältöä ja niiden merkitystä.

Osoitan tutkielmassani, että Mänttä-Seura noudatti toiminnassaan pitkälle suomalaisen kotiseutuliikkeen tapoja toimia. Alueen erikoislaatuisuutena voidaan nähdä sen teollinen kulttuuriperintö, jonka arvo yhdistyksessä ymmärrettiin varhain. Mänttä-Seuran kokoelmien siirtyminen Serlachius-museoiden haltuun oli niiden säilymisen kannalta merkittävä osa niiden kulttuuriperintöprosessia. Kokoelmista tuli osa instituutiota, jonka tehtävänä on säilyttää ne tulevaisuuteen. Tulosten perusteella totean, että nämä kokoelmat antavat mahdollisuuden tutkia Mäntän menneisyyden jälkiä ja pohtia, kuinka niiden hyödyntämistä voidaan toteuttaa.