Liikunnan yhteys psyykkiseen kuormittuneisuuteen ja masennukseen suomalaisilla korkeakouluopiskelijoilla

Abstract

Liikunnan yhteys masennukseen on masennuksen hoidon ja ennaltaehkäisyn kannalta edelleen ajankohtainen aihe. Lukuisissa tutkimuksissa yhteys on löydetty, mutta selviä raja-arvoja masennuksen ehkäisyn kannalta riittävälle liikunnan määrälle ei ole kyetty määrittämään. Tässä tutkimuksessa tutkittiin ensimmäistä kertaa suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden harrastaman liikunnan ja heillä esiintyvän masennuksen yhteyttä. Kuntoliikunnan lisäksi tutkittiin myös hyötyliikunnan ja masennuksen yhteyttä. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin raja-arvoa masennuksen ehkäisyn kannalta riittävälle liikunnan määrälle ja arvioitiin liikuntasuosituksia suhteessa siihen.

Tutkimuksessa käytetty aineisto on Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen (KOTT) viimeisimmästä kyselystä vuodelta 2016. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat alle 35-vuotiaat perustutkintoa suorittavat suomalaiset korkeakouluopiskelijat. Tutkimuksessa tavoitettiin yhteensä 3110 opiskelijaa, kokonaisvastausprosentin ollessa 31. Masennusta mitattiin kahdella tavalla: psyykkistä kuormittuneisuutta mitattiin General Health Questionnaire 12 -kyselyllä ja masennusta selvitettiin kysymyksellä lääkärin mahdollisesti joskus diagnosoimasta ja viimeisen 12 kuukauden aikana oireilleesta masennuksesta. Näistä kahdesta tuloksesta muodostettiin yhdistelmämuuttuja analysointia varten. Kyselystä saatiin lisäksi tieto vastaajan sukupuolesta, iästä, fyysisestä-, henkisestä-, sosiaalisesta- ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, painoindeksistä, netin käytöstä ja alkoholin käytöstä. Nämä vakioitiin analyyseissa. Aineisto analysoitiin logistisella regressioanalyysilla.

Tässä tutkimuksessa havaittiin sekä kunto- että hyötyliikunnan olevan yhteydessä masennuksen esiintymiseen. 2-3 kertaa viikossa vähintään puoli tuntia kerrallaan kuntoliikuntaa harrastavien riski masennuksen esiintymiseen oli 0.45-kertainen verrattuna ei lainkaan tai hyvin vähän liikuntaa harrastaviin. Hyötyliikunnan osalta tulos oli samansuuntainen: 30–60 minuuttia päivässä hyötyliikuntaa harrastavien masennusriski oli 0.26-kertainen verrattuna ei lainkaan tai hyvin vähän liikkuviin.

Tämän tutkimuksen perusteella harrastettu liikunta on yhteydessä vähäisempään masennusriskiin, eli vähäinen liikunta on masennuksen riskitekijä. Tämän tutkimuksen tuoma uusi tieto on, että virallisten liikuntasuositusten mukainen kuntoliikunnan määrä vaikuttaa olevan riittävä fyysisen terveyden ylläpidon lisäksi myös masennusriskin pienentämiseen ja sitä kautta mielenterveyden ylläpitoon.