Skeletaalinen ankkurointi oikomishoidossa

Abstract

Tämä kirjallisuuskatsaus käsittelee skeletaalisen ankkuroinnin menetelmien valintaa, käyttöä sekä mahdollisia komplikaatioita. Ankkurointi oikomishoidossa tarkoittaa resistenssiä epätoivotulle hampaan liikkeelle. Hyvällä ankkuroinnilla vähennetään oikomiskojeiden aiheuttamia ei-toivottuja hampaiden siirtymisiä ja se on edellytys oikomishoidon onnistumiselle. Ankkuroinnissa perinteisesti käytetään hampaistoa tai ekstraoraalisia oikomiskojeita, kuten kasvomaskia tai niskavetoa. Nykyään on mahdollista hyödyntää myös skeletaalisia ankkureita, joita ovat luuhun porautuvat miniruuvit ja minilevyt. Kirjallisuuskatsaukseen tehtiin kirjallisuushakua useasta eri tietokannasta (PubMed, Web of Science ja Google Scholar). Käsiteltävät artikkelit olivat vuosilta 1999–2024. Lisäksi hyödynnettiin oppikirjamateriaalia ja Suomen hammaslääkärilehden artikkeleita. Skeletaalisen ankkuroinnin käyttö on lisääntynyt viimevuosina. Oikomishoitoon suunnitelluilla miniruuveilla tai minilevyillä saadaan aikaan vahva ankkuri, jota voidaan hyödyntää monipuolisesti erilaisiin hoidontarpeisiin. Skeletaalinen ankkurointi helpottaa vaikeiden oikomishoitojen toteutusta ja sillä voidaan välttää monia perinteisen ankkuroinnin ongelmakohtia. Miniruuvit ovat edullisia, hyvin siedettyjä ja yksinkertaisia käyttää. Vaativimmissa hoitoaiheissa voidaan harkita vaihtoehtoisesti minilevyjen käyttöä. Niiden epäonnistumisprosentti ja irtoamistaipumus ovat pienempiä, kuin miniruuveilla.