Uudenkaupungin puutaloalueen palokujat : Merkitys ennen ja nyt

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee Uudenkaupungin puutalokorttelien palokujia osana kaupungin maisemaa ja niiden merkityksiä kaupunkirakentamisen kehittyessä. Palokujat ovat 1800-luvulla empirekaavoituksen yhteydessä useissa Suomen kaupungeissa käyttöönotettu paloturvallisuusratkaisu, jossa kaupungin korttelien tonttien välille jätettiin tilaa, jolle rakentaminen oli kielletty. Kujille istutettiin myös lehtipuita estämään mahdollisten tulipalojen leviämistä. Uudessakaupungissa palokujat kaavoitettiin vuosien 1846 ja 1855 suurten tulipalojen jälkeen, muiden uusien paloturvallisuusmenettelyjen ohella. Olen toteuttanut tutkielmani tapaustutkimuksena, jossa tarkastelen aihetta empiirisesti erinäisten historiallisten lähteiden, kuten Uudenkaupungin historiaa ja suomalaista kaupunkirakentamista laajemmin käsittelevien teoksien kautta. Historiallisiin lähteisiin kuuluvat muun muassa. Muuhun aineistooni kuuluu muun muassa karttoja, valokuvia, sanomalehtiartikkeleja sekä erinäisiä maankäyttöä koskevia asiakirjoja, kuten Uudenkaupungin arkkitehtuuripoliittista ohjelmaa. Tarkastelen tutkielmassani palokujan historiaa Turun vuoden 1827 palosta eteenpäin, Uudenkaupungin historiaa 1700- ja 1800-lukujen vaihteesta kohti nykypäivää sekä palokujien merkityksen muutosta puukaupungin suojelussa. Merkityksen muutoksen tarkastelussa hyödynnän Derk Jan Stobbelaarin ja Bas Pedrolin maisemaidentiteettiympyräkaaviota, jota tarkastelen myös kriittisesti työni lopussa. Muihin käyttämiini keskeisempiin tutkimuskirjallisiin lähteisiin kuuluvat muun muassa Laurajane Smithin Uses of Heritage -teos, Tim Creswellin Place: a short introduction -teos, Humanistinen kaupunkitutkimus -artikkelikokoelma (toim. Tanja Vahtikari et al.) sekä Marjut Kirjakan suomalaisia palokujia ja ruutukaavaa käsittelevät artikkelit. Tutkielmani johtopäätöksenä totean, että palokujien merkitys ja identiteetti ovat muuttuneet Uudenkaupungin kehittymisen myötä kaupunkia suojelevasta paloturvallisuusrakenteesta kaupungin suojeltavaksi osaksi. Palokujan käytännön arvo paloturvallisuusratkaisuna on kadonnut kaupunkien paloturvallisuuden kehittyessä. Nykyisin kujat ovat kulttuuriperintöä. Palokujat ja kaupungin muut paloturvallisuussyistä toteutetut säästyneet puuistutukset luovat kuitenkin tänä päivänä kaupungissa vehreän ja puistomaisen tunnelman, jolla on myös etuja ihmisten hyvinvoinnin kannalta.