Ampuma-aseen käytön sallittavuus hätävarjelutilanteessa
Ladataan...
337.63 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset15
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkimuksen kohteena on ampuma-aseen käytön sallittavuus hätävarjelutilanteessa rikoslain hätävarjelusäännöksen näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millä edellytyksillä ampuma-aseen käyttö voidaan katsoa tarpeelliseksi ja kokonaisuutena arvioiden puolustettavaksi hätävarjelutilanteessa. Tämän lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan tarpeellisuus- ja puolustettavuusarvioinnin sisältöä sekä sitä, millaisiin vaihtoehtoisiin toimintatapoihin hyökkäyksen kohteeksi joutuneella voi olla velvollisuus turvautua ennen ampuma-aseen käyttöä. Tutkimus on menetelmältään lainopillinen. Tutkimusaineisto koostuu rikoslain hätävarjelusäännöksestä, lain esitöistä, oikeuskirjallisuudesta sekä korkeimman oikeuden ja hovioikeuksien ratkaisukäytännöstä.
Tutkimuksessa päädytään siihen, että tarpeellisuusarvioinnille voidaan antaa suhteellisen suppea itsenäinen merkityssisältö. Puolustettavuusarviointi sisältää suhteellisuusperiaatteen mukaisen intressivertailun ja lievimmän mahdollisen puolustusteon vaatimuksen. Tutkimuksen perusteella hätävarjelutilanteessa ei lähtökohtaisesti ole velvollisuutta paeta tai turvautua ulkopuoliseen apuun, vaikka tällaiset toimintatavat voivat joissain tilanteissa olla mahdollisia vaihtoehtoja. Ampuma-aseeseen turvautumisen sallittavuuden kannalta ratkaisevaksi muodostuu puolustettavuusarviointi, jossa merkitystä annetaan erityistesti hyökkäyksen laadulle ja voimakkuudelle sekä käytettävissä oleville vaihtoehtoisille puolustautumiskeinoille.
Tutkimuksen keskeisenä johtopäätöksenä esitetään, että ampuma-aseen käyttöä voidaan pitää sallittuna vain viimesijaisena puolustautumiskeinona, kun lievempiä keinoja hyökkäyksen torjumiseksi ei ole käytettävissä. Puolustautumisen tulee kohdistua konkreettista ja välitöntä hengenvaaraa aiheuttavaan hyökkäykseen. Vaikka hätävarjelutilanteiden tapauskohtaisuus vaikeuttaa yleispätevien sääntöjen muodostamista, oikeuskäytännössä on havaittavissa suhteellisen vakiintunut linja ampuma-aseen käytön sallittavuuden arvioinnissa.