Näkökulmia sähkön säännöstelyyn

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan erilaisia säännöstelykeinoja ja sovelletaan niitä sähkön säännöstelyyn. Säännöstelykeinoilla voidaan tasapainottaa sähkön kysyntää ja tarjontaa, kun tarjonta ei riitä kattamaan kysyntää. Sähkön kysyntään ja tarjontaan liittyy ominaista vaihtelua, minkä lisäksi sähkön varastoiminen on ollut toistaiseksi hankalaa ja täten vähän käytetty keino kysynnän ja tarjonnan tasapainottamiseen. Jotta sähköjärjestelmä ei romahda ja aiheuta pitkiä ja vakavia sähkönjakelun häiriötilanteita, sähkön kysynnän ja tarjonnan tulee olla jatkuvasti tasapainossa. Sähkömarkkinat ja sähkön siirto- ja jakelujärjestelmät ovat muotoutuneet monimutkaisiksi kokonaisuuksiksi, jotta ne joustaisivat mahdollisissa epätasapainotilanteissa. Suomessa sähköverkonhaltijoilla on velvollisuus varautua säännöstelyn toteuttamiseen erillisin suunnitelmin. Ei ole kuitenkaan erillistä velvoitetta siitä, miten sähkönkäyttäjiä tulisi priorisoida säännöstelytilanteessa. Vakaa ja toimiva sähköjärjestelmä on elinehto toimivalle ja turvalliselle yhteiskunnalle, minkä vuoksi sähkökriiseihin ja myös lievempiin häiriötilanteisiin tulee varautua toteutettavissa olevilla säännöstelysuunnitelmilla.

Kiertävät sähkökatkokset ovat yleinen säännöstelykeino, mutta niiden avulla toteutettu sähkön säännöstely on tehotonta. Tutkielmassa tarkastellaan, olisiko säännöstelyä mahdollista toteuttaa tehokkaammin. Tehokas sähkön säännöstely tapahtuu kuluttajien arvostusten mukaisesti. Tutkielmassa luodaan katsaus tutkimuksissa esiteltyihin säännöstelyn sekä kysynnän ja tarjonnan tasapainottamisen keinoihin. Näitä keinoja tarkastellaan erityisesti sähkön säännöstelyn näkökulmasta. Lisäksi tutkielman tavoitteena on kartoittaa, miten sähköä tulisi säännöstellä, kun sähkön tarjonnasta on pulaa. Tätä varten vertaillaan tutkimuksissa esiteltyjen säännöstelykeinojen hyödynnettävyyttä suomalaisessa ympäristössä ja annetaan politiikkasuosituksia siitä, miten sähkön säännöstelyä kannattaisi toteuttaa, eli mitä asioita säännöstelyssä tulisi ottaa huomioon.

Tutkielmassa tehdyn katsauksen pohjalta voidaan todeta, että sähkön säännöstelyyn sekä kysynnän ja tarjonnan tasapainottamiseen soveltuvia keinoja ovat esimerkiksi hinnoittelun avulla toteutettu säännöstely, spot-hinnoittelu, ensisijaisen palvelun malli, itsesäännöstely, tilariippuvaiset säännöstelymallit ja kysyntäjousto. Katsauksen pohjalta voidaan myös todeta, että optimaalista säännöstelyä suunniteltaessa tulisi huomioida säännöstelyn kokonaisuus, joka muodostuu säännöstelytarpeen välttämiseen pyrkivistä malleista ja rakenteista, säännöstelyn tehokasta toteuttamista tukevista toimista sekä varsinaisista säännöstelykeinoista. Johtopäätöksinä todetaan, että jokaiseen ympäristöön on mahdollista pyrkiä löytämään juuri kyseiseen ympäristöön soveltuva mahdollisimman tehokas, joustava sekä sähkön kysynnän ja tarjonnan vaihtelun huomioiva säännöstelykeino, joka minimoi kustannuksia ja säännöstelystä aiheutuvia haittoja. Tulevaisuudessa sähkön säännöstelyn kokonaisuutta voivat kehittää erityisesti älykkäät sähkön joustavaa kuluttamista tukevat ratkaisut sekä mahdolliset tehokkaammat keinot varastoida sähköä.