Kapinoiva kotiopettajatar : Charlotte Brontë, Jane Eyre ja hienolle naiselle sopimaton käytös varhaisviktoriaanisessa Englannissa

Abstract

Tarkastelen tutkimuksessani Charlotte Brontën vaikutusta viktoriaanisen kirjallisuuden naiskuvaan, ja sitä kautta naisen asemasta käytyyn keskusteluun hänen kuuluisan, vuonna 1847 ilmestyneen romaaninsa Jane Eyren kautta. Jane Eyre poikkesi vallitsevista tavoista kuvata naisia kirjallisuudessa vaatimalla tasa-arvoisempaa kohtelua, ja oikeutta elää itsenäistä ja täyttä elämää. Vallitsevan viktoriaanisen ajattelutavan mukaan miehillä ja naisilla oli hyvin erilaiset elämänpiirit. Hieno nainen oli suljettu kodin piiriin, ja hänellä oli rajoitetut mahdollisuudet tehdä mitään työtä kodin ulkopuolella menettämättä yhteiskunnallista statustaan. Kotiopettajattaren ammatti oli käytännössä ainoa mahdollisuus naisille, joiden oli ansaittava oma elantonsa. Hänen asemansa työtätekevänä säätyläisnaisena oli kuitenkin erittäin ambivalentti, ja herätti tänä aikana jo paljon keskustelua. Varhaisviktoriaanisen keskiluokkaisen naisen asemaa onkin mahdollista valaista kotiopettajattarien tilanteen ja Charlotte Brontën tuotannon näkökulmasta. Tutkin työssäni, miten Jane Eyren hahmon koettiin eroavan vallitsevasta naisihanteesta. Miksi Jane Eyre herätti tämän ajan kriitikoissa niin voimakkaita intohimoja. Miksi osa kriitikoista ihastui Jane Eyren hahmoon uutta naiskuvaa luovana, ja osa taas paheksui samasta syystä, syyttäen kirjailijaa jopa kapinahengen lietsomisesta, tai vähintäänkin hienolle naiselle sopimattomasta käytöksestä. Lähestyn aihetta tutkimalla aikakausilehdissä ilmestyneitä arvosteluja ja Brontën kirjeenvaihtoa. Arvosteluissa näytti nousevan tärkeäksi se, miten määritettiin hienolle naiselle sopiva käytös ajan tiukan tapamoraalin puitteissa. Näin saamme käsityksen aikakauden ajattelutavasta, mikä auttaa ymmärtämään myös sitä tilannetta, jossa Charlotte Brontë itse kirjoittavana ja kirjojaan julkaisevana naisena toimi. Charlotte Brontën tuotantoa on pidetty yhtenä naisliikkeen esikuvana ja innoituksen lähteenä. Tutkimuksessani selviää, että tälle on hyvät perustelut. Brontë sanoo lukijalle suoraan, ettei näe miesten ja naisten tuntemusten välillä sellaista jyrkkää eroa, kuin heillä viktoriaanisen ideologian mukaan ajateltiin olevan, vaan että naiset tuntevat yhteiskunnan heille asettamat rajoitukset ankarina ja myös keinotekoisina.