Jacques Lacan ja diskurssin kehä

Abstract

Pro gradu-tutkielmani käsittelee Jacques Lacanin teoriaa diskursseista. Aihe risteää filosofian eri osa-alueita, koska Lacanin diskursseissa on kyse kieliteorian lisäksi olemisen ja tiedon rajoista. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) miten diskurssi muodostuu Lacanin teoriassa? ja 2) mitä diskurssi tarkoittaa subjektin vapauden kannalta? Keskityn pääosin diskurssin osatekijöiden välisen dynamiikan analyysiin ja kehkeytymiseen. Diskurssin osasten analyysi antaa osviittaa eritoten herradiskurssista, joka on neljästä diskurssista päähuomion kohteena, mutta omistan tutkielman loppupuolella tiivistetyt luvut myös teorian kolmelle muulle diskurssityypille. Tutkimukseni pääasialliset lähteet ovat Lacanin seminaarit XVII (1969-1970) ja XIX (1971-1972). Tutkimuksessani tulen siihen tulokseen, että Lacanin teoriassa diskurssi muodostuu kielelle samanaikaisesti sisäisen ja ulkoisen elementin johdolla. Diskurssia pitää yllä sen oma epäkonsistenssi, jota voidaan kuvailla ”yhden” ja ”ei-yhden” väliseksi vaihteluksi. Subjekti on alisteinen ja epävapaa suhteessa herradiskurssiin, mutta diskurssin epäkonsistenssi mahdollistaa subjektille vapauden, koska subjektilla ei ole ennalta määrättyä paikkaa diskurssissa.