Korkoswappien käytön motiivit ei-rahoitusalan yrityksissä: Suojautuminen ja spekulointi

Abstract

Johdannaisten käyttö ei-rahoitusalan yritysten riskienhallinnassa on laajalti hyvin yleistä. Korkoriski ohjaa yrityksiä suojautumaan, mutta samalla antaa mahdollisuuden hyötyä korkoliikkeistä spekuloimalla. Korkoswapeilla eli koronvaihtosopimuksilla on mahdollista suojata niin korkoriskiä, kuin muuttaa velan korkoaltistusta niin, että omalla korkonäkemyksellä voi spekuloida. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä motiivit ohjaavat yritysten johdannaisten ja korkoswappien käyttöä. Missä määrin korkoswappien käyttöä ohjaa perinteisen riskienhallintateorian mukainen suojautumislogiikka, ja missä määrin enemmän spekulatiiviset motiivit? Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, jossa perehdytään johdannaisten käytön motiiveja käsitteleviin tutkimuksiin, jotka tutkivat johdannaisten käytön motiiveja eriävillä tutkimusmenetelmillä. Kirjallisuuskatsauksen aineistona käytettiin viittä vertaisarvioitua tutkimusta johtavista rahoitusalan julkaisuista. Tutkimukset kattavat pääosin yhdysvaltalaisia aineistoja vuosilta 1990–2001. Tutkielmassa saatiin selville, että johdannaisten käyttö selittyy ei-rahoitusalan yrityksissä pääosin suojautumismotiiveilla, varsinkin kun tarkastellaan yritysten pitkän aikavälin korkoaltistuksen johdonmukaisuutta. Yritykset pitävät pitkän aikavälin korkoaltistuksen vakaana ja kassavirtojen korkoherkkyyttä vastaavana. Spekulointia kuitenkin esiintyy myös markkina-ajoituksen sekä velan korkoaltistuksen muodossa niin, että lyhyellä aikavälillä yritykset muokkaavat velkansa korkoaltistusta tuottokäyrän muutosten mukaan. Suojautumisen selittäviä tekijöitä olivat tulosten mukaan yritysten velkaantuneisuus, investointien rahoituksen turvaaminen sekä jossain määrin taloudellisen ahdingon kustannusten välttely. Spekulointia taas selittivät johdon palkitsemismallit, lyhyen aikavälin tuloksenhallinta, koettu informaatioetu sekä heikko hallintotapa.