Ryhmäliikuntaohjaajien kokemuksia minäpystyvyydestä ja sen rakentumisesta työelämässä

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan ryhmäliikuntaohjaajien minäpystyvyyttä sekä sen rakentumista työelämässä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia minäpystyvyyden kokemuksia ryhmäliikuntaohjaajilla on ohjaustilanteissa sekä miten ke kokevat minäpystyvyytensä rakentuvan työuran aikana. Tutkimuksen viitekehys rakentuu Albert Banduran minäpystyvyysteorian ympärille. Lisäksi teoreettisessa viitekehyksessä painottuvat käsitteet liikuntapedagogiikka ja ryhmäliikunta.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, jotka mahdollistivat ohjaajien kokemusten syvällisen tarkastelun. Tutkimusaineisto koostui neljän eri yrityksissä työskentelevän ryhmäliikuntaohjaajan yksilöhaastatteluista. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulosten mukaan ryhmäliikuntaohjaajien minäpystyvyyden kokemukset olivat pääosin korkeita. Minäpystyvyyttä vahvistivat erityisesti onnistumisen kokemukset, positiivinen vuorovaikutus sekä muilta saatu positiivinen palaute. Heikentävinä tekijöinä näyttäytyivät puolestaan uudet ohjaustilanteet, kokemattomuus sekä epävarmuus omasta osaamisesta. Minäpystyvyyden rakentumisen keskeisiksi tekijöiksi tunnistettiin positiivinen palaute, työkokemus, sijaiskokemukset eli muiden ohjaajien seuraaminen, omat tunnekokemukset sekä koulutus.

Tulokset näyttivät ryhmäliikuntaohjaajien minäpystyvyyden rakentuvan monipuolisesti erilaisten tekijöiden seurauksena. Minäpystyvyys koettiin vaihtelevana sekä tilannesidonnaisena. Tutkimustulokset mukailevat aiempaa minäpystyvyysteoriaa, mutta tuovat esiin myös ryhmäliikuntaohjauksen kontekstin erityispiirteitä. Minäpystyvyys näyttäytyi keskeisenä tekijänä ohjaustyön laadussa ja siten sillä nähtiin olevan myös yhteiskunnallinen merkitys. Tutkimus lisää ymmärrystä vähän tutkitusta aiheesta mutta jatkotutkimus on kuitenkin tarpeen.