Yhteistoiminnallisen ennustamisen taso suomalaisen elektroniikkateollisuusyrityksen toimitusketjuissa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tutkittiin yhden yrityksen viiden eri toimitusketjun yhteistoiminnallisen ennustamisen tasoa. Tutkimus toteutettiin aihepiiriä kartoittavan laadullisen tutkimusotteen mukaisesti. Tämän tutkimuksen lähestymiskulma poikkesi aikaisemmista tutkimuksista sen toimittajalähtöisestä näkökulmasta ostajan sijaan. Tutkimuksen alussa esiteltiin toimitusketjun kysynnän ennustamista ja siihen liittyviä aiheita. Näistä aiheista nostettiin keskeisinä esille toimitusketjuyhteistyö, tiedon jakaminen, luottamus ja CPFR-konsepti (Collaborative Planning, Forecasting and Replenishment). Aihepiiriä syvennettiin lisäksi ennusteiden jakamisen näkökulmasta. Esitettyä lähdeaineistoa ja aikaisempia tutkimuksia hyödyntämällä, tutkimusta varten rakennettiin viitekehys. Tutkimuksessa keskityttiin yhteistoiminnallisen ennustamisen tarkastelemiseen yhteistyön laajuuden ja syvyyden kautta haastattelemalla kohdeyrityksen viittä eri asiakkuuspäällikköä. Haastattelujen avulla kerättyä tutkimusaineistoa luokiteltiin tutkimusta varten rakennettuun viitekehykseen. Luokittelun jälkeen suoritettiin varsinainen tutkimusosuus, jossa toimitusketjuja tutkittiin ensiksi yksittäisinä tapauksina ja toiseksi vertailemalla tehtyjä havaintoja toisiinsa. Tehtyjen havaintojen ja vertailujen pohjalta tehtiin johtopäätöksiä vastaamaan esitettyyn tutkimuskysymykseen toimitusketjujen yhteistoiminnallisen ennustamisen tasosta. Esitettyyn tutkimuskysymykseen pystyttiin vastaamaan ja kokonaisuutena tutkimuksessa saatiin selville, että tarkasteltujen toimitusketjujen yhteistoiminnallisen ennustamisen taso on korkea muutaman osa-alueen poikkeusta lukuun ottamatta. Toimitusketjut pääosin sitoutuvat tiiviisti yhteistyöhön ja suuntautuminen perustuu pitkän aikavälin suunnitelmallisuuteen. Yhteistoiminnan kehittämiseksi osassa toimitusketjuissa tulisi kuitenkin kehittää ylimmän johdon sitoutumista yhteiseen päätöksentekoon ja ongelmanratkaisuun järjestämällä säännöllisiä yhteisiä tapaamisia kaikkien toimintojen kesken. Toisena havaintona tehtiin ostajan puutteellinen sitoutuminen yhteisesti laadittuihin ennusteisiin, johon vastineeksi toimittaja voisi panostaa paremmilla ennusteanalyyseilla, ennustetarkkuuden mittaamisella ja kommunikoimisella ostajan suuntaan. Kolmanneksi havaittiin, että kaikissa toimitusketjuissa tulisi arvioida sähköisen tiedonsiirron käyttöönottoa. Tulevissa vastaavissa tutkimuksissa yhteistoiminnallisen ennustamiseen liittyen B2B-markkinoilla tulisi keskittyä enemmän toimittajien näkökulman tarkastelemiseen ja parantaa kysynnän ennustettavuutta matemaattisia menetelmiä hyödyntäen. Uusilla tutkimuksilla tulisi tähdätä ensisijaisesti ymmärryksen lisäämiseen ja erityisesti käytännöllisestä näkökulmasta toimitusketjun yhteisen kysynnän ennustettavuuden parantamiseen. Näiden lisäksi tutkimuksissa tulisi ottaa kantaa huonon ennustetarkkuuden negatiivisten seurauksien osoittamisesta myös ostajalle pelkästään toimittajan sijaan esim. varaston omistajuuden siirron avulla.