"Pystynkö mä?" Luokanopettajaopiskelijoiden ajatuksia opiskelusta ja tulevasta ammatista dysleksian kanssa.

Abstract

Tämän pro gradu-tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten dysleksia näkyy luokanopettajaopiskelijoiden opiskelussa ja ajatuksissa tulevasta ammatista. Keskeinen termi dysleksian, eli lukivaikeuden lisäksi on minäpystyvyys (self-efficacy), joka kertoo ihmisen omista uskomuksista selvitä tilanteista toivotulla tavalla. Tutkimuksen kohdejoukkona ovat luokanopettajaopiskelijat (N=3), joilla on diagnoosi dysleksiasta. Mukana on myös äskettäin valmistunut ja työelämän aloittanut luokanopettaja (N=1), jolla ei ole diagnoosia. Tutkimus on laadullinen fenomenologinen tapaustutkimus, johon osallistuneet asuvat eri puolilla Suomea. Aineisto kerättiin yksilöhaastatteluilla, ja analysointi toteutettiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan sanoa, että dysleksian koettiin vaikuttavan merkittävästi opiskeluun tekemällä siitä hidasta ja työlästä. Sen ei kuitenkaan koettu heikentävän opiskeluihin liittyvää minäpystyvyyden tunnetta, sillä kursseista ja tenteistä uskottiin pääsevän läpi tekemällä paljon töitä. Ainoastaan englanninkieliset tentit ja kurssit aiheuttivat epävarmuutta ja pelkoa, eikä omaan osaamiseen uskottu. Tulevassa ammatissa dysleksian ajateltiin näkyvän jonkin verran, erityisesti englannin kieltä vaativissa tilanteissa. Minäpystyvyys koettiin silti hyväksi, ja eri luokka-asteiden ja oppiaineiden opettamisesta uskottiin selviävän pääosin hyvin. Opiskelujen osalta haastateltavat toivoivat muutosta yliopistossa saatavaan tukeen. Ilman diagnoosia tukea ei saanut ollenkaan, ja diagnoosin kanssa tukitoimien saaminen koettiin työlääksi ja riittämättömäksi. Tulevaa ammattia ajatellen haastateltavat toivoivat, ettei dysleksia vaikuttaisi negatiivisesti työyhteisön suhtautumiseen. He toivoivat saavansa ymmärrystä ja kannustusta, ja halusivat tuntea kuuluvansa työyhteisöön tasavertaisina jäseninä. Dysleksia nähtiin tulevassa työssä myös vahvuutena. Sen avulla uskottiin voivan antaa erityistä tukea ja empatiaa oppilaille, jotka kärsivät lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksista. Asiasanat: dysleksia, minäpystyvyys (self-efficacy)