"Pystynkö mä?" Luokanopettajaopiskelijoiden ajatuksia opiskelusta ja tulevasta ammatista dysleksian kanssa.

dc.contributor.authorTaipale, Camilla
dc.contributor.departmentfi=Opettajankoulutuslaitos|en=Department of Teacher Education|
dc.contributor.facultyfi=Kasvatustieteiden tiedekunta|en=Faculty of Education|
dc.contributor.studysubjectfi=Kasvatustiede, OKL Rauma|en=Educational Sc.(Dep.of Teacher Education in Rauma)|
dc.date.accessioned2019-02-19T22:00:23Z
dc.date.available2019-02-19T22:00:23Z
dc.date.issued2019-01-21
dc.description.abstractTämän pro gradu-tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten dysleksia näkyy luokanopettajaopiskelijoiden opiskelussa ja ajatuksissa tulevasta ammatista. Keskeinen termi dysleksian, eli lukivaikeuden lisäksi on minäpystyvyys (self-efficacy), joka kertoo ihmisen omista uskomuksista selvitä tilanteista toivotulla tavalla. Tutkimuksen kohdejoukkona ovat luokanopettajaopiskelijat (N=3), joilla on diagnoosi dysleksiasta. Mukana on myös äskettäin valmistunut ja työelämän aloittanut luokanopettaja (N=1), jolla ei ole diagnoosia. Tutkimus on laadullinen fenomenologinen tapaustutkimus, johon osallistuneet asuvat eri puolilla Suomea. Aineisto kerättiin yksilöhaastatteluilla, ja analysointi toteutettiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan sanoa, että dysleksian koettiin vaikuttavan merkittävästi opiskeluun tekemällä siitä hidasta ja työlästä. Sen ei kuitenkaan koettu heikentävän opiskeluihin liittyvää minäpystyvyyden tunnetta, sillä kursseista ja tenteistä uskottiin pääsevän läpi tekemällä paljon töitä. Ainoastaan englanninkieliset tentit ja kurssit aiheuttivat epävarmuutta ja pelkoa, eikä omaan osaamiseen uskottu. Tulevassa ammatissa dysleksian ajateltiin näkyvän jonkin verran, erityisesti englannin kieltä vaativissa tilanteissa. Minäpystyvyys koettiin silti hyväksi, ja eri luokka-asteiden ja oppiaineiden opettamisesta uskottiin selviävän pääosin hyvin. Opiskelujen osalta haastateltavat toivoivat muutosta yliopistossa saatavaan tukeen. Ilman diagnoosia tukea ei saanut ollenkaan, ja diagnoosin kanssa tukitoimien saaminen koettiin työlääksi ja riittämättömäksi. Tulevaa ammattia ajatellen haastateltavat toivoivat, ettei dysleksia vaikuttaisi negatiivisesti työyhteisön suhtautumiseen. He toivoivat saavansa ymmärrystä ja kannustusta, ja halusivat tuntea kuuluvansa työyhteisöön tasavertaisina jäseninä. Dysleksia nähtiin tulevassa työssä myös vahvuutena. Sen avulla uskottiin voivan antaa erityistä tukea ja empatiaa oppilaille, jotka kärsivät lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksista. Asiasanat: dysleksia, minäpystyvyys (self-efficacy)
dc.format.extent59
dc.identifier.olddbid163582
dc.identifier.oldhandle10024/146769
dc.identifier.urihttps://www.utupub.fi/handle/11111/22350
dc.identifier.urnURN:NBN:fi-fe201902195450
dc.language.isofin
dc.rightsfi=Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.|en=This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.|
dc.rights.accessrightssuljettu
dc.source.identifierhttps://www.utupub.fi/handle/10024/146769
dc.title"Pystynkö mä?" Luokanopettajaopiskelijoiden ajatuksia opiskelusta ja tulevasta ammatista dysleksian kanssa.
dc.type.ontasotfi=Pro gradu -tutkielma|en=Master's thesis|

Tiedostot

Näytetään 1 - 1 / 1
Ladataan...
Name:
Taipale_Camilla_progradu.pdf
Size:
759.76 KB
Format:
Adobe Portable Document Format