Sosiaalisen viiteryhmän ja salaisuuden vakavuuden vaikutus salaiseen kuluttamiseen

Abstract

Salailu on osa elämää – jokainen ihminen päättää ajoittain jättää asioita kertomatta. Salailu on määritelty tietojen tarkoituksenmukaisena kätkemisenä toiselta ihmiseltä. Salailun motivaattorina toimivat erityisesti sosiaaliset viiteryhmät, salaisuuden harmittomuus/vakavuus sekä salailtavan asian luonne.

Sosiaaliset viiteryhmät ovat yksilöön vaikuttavia ryhmiä, joilla on tärkeä rooli tärkeä rooli yksilön identiteetin muodostamisessa. Sosiaalisia viiteryhmiä on monenlaisia: läheisiä, etäisiä ja näiden ulottuvuuksien välisiä. Eri ryhmissä on erityyppisiä sosiaalisia normeja, joihin yksilö mukautuu. Normit vaikuttavat kaikkeen käyttäytymiseen: esimerkiksi pukeutumiseen, äänestämiseen ja ostopäätöksiin.

Salainen kuluttaminen on ilmiö, jota on tutkittu hyvin vähän. Salaisella kuluttamisella tarkoitetaan siis kuluttamisen tarkoituksenmukaista kertomatta jättämistä. Tabukulutuksesta, mainitsemattomista tuotteista, sosiaalisista normeista ja ylipäätään salailusta löytyy paljon tutkimustietoa, mutta ei ole erikseen tutkittu eri viiteryhmien ja salaisuuden vakavuuden vaikutusta salailupäätökseen. Tästä syystä koin tärkeäksi tutkia asiaa juuri tästä näkökulmasta.

Tässä tutkielmassa luokitellaan ja analysoidaan salaista kuluttamista salailun vakavuuden ja eri sosiaalisten viiteryhmien näkökulmasta, ja vastataan tutkimuskysymykseen "miten sosiaaliset viiteryhmät ja salaisuuden vakavuus vaikuttavat yksilön päätökseen salata kulutuksensa?" Tätä varten käytetään teoreettisina viitekehyksinä itsekategorisointiteoriaa ja suunnitellun käyttäytymisen teoriaa. Tutkimusmenetelmänä on kirjallisuuskatsaus.

Johtopäätösten perusteella pystytään toteamaan, että sosiaaliset viiteryhmät ja salaisuuden vakavuus korreloivat vahvasti sen kanssa, päättääkö yksilö salata kuluttamistaan vai ei. Mikäli normien noudattamattomuutta pidetään paheksuttavana, yksilö salailee epätodennäköisemmin kuin silloin, kun normit ovat epävirallisempia tai lievempiä. Läheisten viiteryhmien keskuudessa normit ovat usein epämuodollisempia, ja niiden rikkominen ei välttämättä aiheuta vakavia seurauksia. Etäisten viiteryhmien kohdalla sosiaalisen statuksen tai hyväksynnän ylläpitäminen on keskeisessä roolissa, ja normeista poikkeaminen voi olla kohtalokkaampaa.

Tutkielmani rajoitukset piilevät aineiston puutteellisuudessa ja sivumäärän rajallisuudessa. Tutkielman aihe tarjoaa toisaalta monia jatkotutkimusmahdollisuuksia, kuten mahdollisuuden syventyä tarkemmin eri salaisuustyyppeihin tai analysoida ihmisten persoonallisuuspiirteiden vaikutusta salailuun. Tämän lisäksi voisi olla hyvä toteuttaa kyselyitä siitä, millaisissa tilanteissa salailua esiintyy. Kyselyt olisi hyvä toteuttaa niin, että totuuden vääristelyä ilmenisi mahdollisimman vähän. Tämä on kuitenkin hankalaa, sillä aihe on äärimmäisen henkilökohtainen.