Tulkkivälitteinen puheterapia – yhteistyön esteet ja mahdollistajat

Abstract

Kansainvälisen muuttoliitteen myötä kasvanut kielellinen moninaisuus on johtanut tulkkauspalveluiden merkityksen korostumiseen terveydenhuollossa. Tämä koskee myös puheterapiaa. Puheterapeuttinen arviointi tai kuntoutus edellyttävät usein asiakkaan äidinkieltä tai sen tuntemusta. Tämän lisäksi erilaiset lait ja säädökset ohjaavat tulkin käyttöön.

Tämän katsauksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät edistävät ja toisaalta estävät eli haittaavat puheterapeuttien ja tulkkien yhteistyötä. Tässä tutkimuksessa tulkilla tarkoitetaan henkilöä, joka mahdollistaa muiden osapuolien välisen tyypillisesti suullisen viestinnän aikaan sidotussa tilanteessa. Aiheesta on tehty aikaisempia systemaattisia kirjallisuuskatsauksia, mutta ne ovat keskittyneet rajatusti tiettyihin asiakastilanteisiin kuten kehityksellisiin ja hankittuihin häiriöihin. Tämä katsaus pyrkii tarkastelemaan puheterapeuttien ja tulkkien yhteistyötä kokonaisvaltaisesti, molempien alojen näkemykset huomioiden.

Tähän systemaattisen kirjallisuuskatsaukseen haettiin tutkimuksia kahdeksasta eri tietokannasta. Lopulliseen katsaukseen valikoitui yhdeksän tutkimusartikkelia, jotka kaikki käsittelivät eri laajuuksin tulkkien ja puheterapeuttien yhteistyötä. Tutkimukset koostuvat haastatteluista, kyselyistä, arviointitilanteiden videoimisesta ja analysoinnista sekä koulutusinterventioista. Tutkimuksiin osallistuneet tulkit ja puheterapeutit työskentelivät Yhdysvalloissa, Australiassa tai Isossa-Britanniassa. Kaikissa tutkimuksissa puheterapeuttien ja tulkkien välinen viestintäkieli oli englanti.

Katsaukseen otetuista tutkimuksista on löydettävissä johdonmukaisesti yhteisiä teemoja, jotka liittyvät esimerkiksi ammattirooleihin ja puheterapeutin ja tulkin väliseen luottamukseen. Tulkit ovat epävarmoja roolistaan eli siitä, kuinka paljon he voivat kommentoida tai tarkentaa asiakkaan vastauksia puheterapeutille. Esimerkiksi murteet ja kulttuuri voivat vaikuttaa kieleen ja kommunikaatioon. Tunnistetut estävät tekijät muodostuvat edistävien tekijöiden, kuten luottamuksen, puutteesta. Katsauksen perusteella etätulkkaus on yksi keskeinen puheterapeutin ja tulkin yhteistyöhön vaikuttava tekijä, mutta sitä ei pystytty määrittelemään yksiselitteisesti edistäväksi tai estäväksi. Yhteistyöhön vaikuttavien tekijöiden tutkiminen on tärkeää, sillä ne tunnistamalla yhteistyötä voidaan kehittää tulevaisuudessa.