Prostituution etiikkaa suostumuksen ja vahingollisuuden näkökulmasta

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään prostituution etiikkaa. Aihetta tarkastellaan suostumuksen ja vahingollisuuden käsitteiden avulla. Jokaiselta seksuaaliseen aktiviteettiin osallistuvalta osapuolelta saatava suostumus on välttämätön, mutta ei riittävä ehto moraalisesti hyväksytylle seksuaaliselle toiminnalle. Suostumus voidaan antaa vain (1) informoituna, (2) toimintakykyisenä ja (3) vapaaehtoisesti. Tutkielmassa pohditaan täyttääkö prostituoidun antama suostumus seksiin suostumuksen ehdot, vai voidaanko maksaminen tulkita painostuksena seksiin. Lisäksi tarkastellaan sitä, millä tavoin suostumuksellinen seksi voi olla vahingollista Robin Westin, Rebecca Whisnantin ja Ole Martin Moenin näkemysten pohjalta. West argumentoi sen puolesta, että joissakin tilanteissa seksi voi olla suostumuksellista mutta silti vahingollista esimerkiksi vääristäessään yksilön itseymmärrystä. Tämä vahinko saattaa ilmetä vasta vuosien saatossa kasaannuttuaan tarpeeksi. Whisnant väittää, että prostituutio on lähes aina vahingollista prostituoidulle, ja tämä vahinko näyttäytyy muun muassa säännöllisesti vaaratilanteisiin päätymisenä sekä prostituoitujen keskuudessa yleisesti esiintyvänä traumaperäisenä stressihäiriönä ja muina psykologisina ongelmina.

Moen sen sijaan esittää, ettei prostituutio ole vahingollista ainakaan perinteisten prostituutiota vastaan esitettyjen argumenttien perusteella, eikä näin ollen Whisnantin ja Westin väittämää vahinkoa kasaannu. Toisaalta vaikka kasaantuisikin, tätä vahinkoa ei aiheuta itse prostituutio, vaan prostituutioon liitetty stigma ja muut alalle alun perin ajaneet jo olemassa olleet ongelmat. Tutkielmassa sivutaan myös prostituutioon liittyviä feministisiä näkökulmia sekä käsitellään sitä, miten valtion tulisi suhtautua prostituutioon. Prostituution juridista säätelyä voidaan kritisoida liberalistisesta näkökulmasta, sillä sen voidaan katsoa puuttuvan yksilön seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen. Peter de Marneffe kuitenkin väittää, että prostituution sääteleminen lailla on moraalisesti oikeutettua, jos sen avulla voidaan vähentää prostituution aiheuttamaa vahinkoa.

Esitän näkemyksiä sen puolesta, että prostituutio voi olla vahingollista monella eri tavalla, etenkin prostituoidulle itselleen, ja väitän, että valtiolla on moraalisia perusteita säädellä prostituutiota juridisesti, vaikka se puuttuisikin sillä yksilön vapauksiin. Toisaalta tutkielman loppupohdinnassa päädyn esittämään, että prostituution aiheuttamaa vahinkoa voitaisiin mahdollisesti estää juridista säätelyä tehokkaammin puuttumalla niihin tekijöihin, jotka ajavat nuoria (tai aikuisia) alalle. Lisäksi ehdotan, että suostumukseen voitaisiin myös vaatia sisältyvän vastavuoroista halua. Tällöin olisi mahdollista ehkäistä tilanteita, joissa ihmiset päätyvät osallistumaan seksuaaliseen toimintaan vastentahtoisesti, mikä vaikuttaisi olevan heille vahingollista.