Osakkaan kanneoikeudesta virallisselvityksen aikana

Abstract

Tutkielman aiheena on kotimaisessa oikeuskäytännössäkin esillä ollut kysymys kuolinpesän osakkaan oikeudesta ajaa pesänselvityskannetta virallisselvityksen aikana. Virallisselvityksen aloittamisesta seuraa, että edustusvalta ja asiavaltuus kuolinpesää koskevissa asioissa siirtyy tuomioistuimen määräämälle pesänselvittäjälle. Tällöin myös kuolinpesän osakkaiden on katsottu menettävän oikeutensa ajaa kanteita kuolinpesän hyväksi. Tämä saattaa kuitenkin johtaa osakkaiden oikeusturvavaatimusten kannalta ongelmalliseen lopputulokseen tilanteessa, jossa pesänselvittäjä ei jostain syystä suostukaan ajamaan sellaista kannetta, jota osakas pitää tarpeellisena. Tällaisessa tilanteessa herääkin kysymys siitä, voiko osakkaalla olla poikkeuksellisesti oikeus ajaa kannetta itse. Myös korkein oikeus on joutunut ottamaan tähän kantaa ennakkopäätöksissään, mutta toistaiseksi vain ennakkopäätöksessä KKO 2022:39 on katsottu olleen kyse sellaisesta poikkeustilanteesta, jossa pääsäännöstä poikkeaminen on voitu sallia. Tarkoituksena tutkielmassa on lainopillisin keinoin tarkemmin selvittää, millä edellytyksillä kuolinpesän osakkaalla on oikeus ajaa kannetta virallisselvityksen aikana. Tähän liittyen tarkasteltavana ovat myös virallisselvitysjärjestelmän tavoitteet ja tarkoitus, joista perusteet tällaiselle kuolinpesän osakkaan kanneoikeuden rajoittamiselle on ensisijaisesti johdettu. Toisaalta tällaista rajoitusta peilataan myös osakkaiden oikeusturvavaatimuksiin, joiden perusteella rajoituksesta poikkeamisen mahdollisuutta on perusteltu esimerkiksi oikeuskäytännössä. Tavoitteena on myös kartoittaa, millaisia oikeussuojakeinoja ja muita toimintavaihtoehtoja osakkaalla on käytettävissään tilanteessa, jossa pesänselvittäjä kieltäytyy ajamasta kannetta itse. Tutkielmassa toteutetaan myös aihetta koskeva oikeusvertaileva katsaus Ruotsin oikeuteen. Perinteisesti virallisselvityksen perusperiaatteet ovat myös Ruotsin oikeudessa pitkälti samanlaiset, mutta oikeuskehitys näyttää johtaneen Ruotsissa osakkaiden erilliskanteiden laajempaan sallimiseen. Tutkielman lopussa aihetta tarkastellaankin myös de lege ferenda -näkökulmasta sen arvioimiseksi, olisiko osakkaan oikeusturvaa mahdollista parantaa myös Suomessa. Tutkimustulokset osoittavat, että poikkeamismahdollisuuden vahvistaneesta ennakkopäätöksestä huolimatta osakkaan oikeus ajaa erilliskannetta virallisselvityksen aikana voi tulla kyseeseen vain hyvin rajallisissa ja poikkeuksellisissa tapauksissa. Poikkeamisen edellytysten selventämiseksi sekä osakkaiden oikeusturvan parantamiseksi olisi kuitenkin mahdollista, että lakiin säädettäisiin nimenomainen poikkeussäännös.