Valtimotautien riskitekijät verenpainetta alentavien lääkkeiden käyttäjien ja hoitamatonta verenpainetautia sairastavien välillä

Abstract

Syventävien opintojen aiheena on verenpainetta alentavien lääkkeiden vaikutus valtimotautien riskitekijöihin. Tavoitteena on selvittää, onko verenpainelääkkeiden käytöllä yhteyttä valtimotautien riskitekijöihin. Kohonnut verenpaine on myös yksi valtimotautien riskitekijöistä.

Syventävien opintojen kirjallisessa työssä käytetään tutkimusaineistoa, joka perustuu Kokemäenjokilaakson valtimotautien ehkäisyprojektin HARMONICA:n (Harjavalta Risk Monitoring for Cardiovascular disease) materiaaliin. Tutkimusaineisto kerättiin kaksivaiheisen seulontamenetelmän avulla 45–70-vuotiailta harjavaltalaisilta ja kokemäkeläisiltä henkilöiltä vuosina 2005–2007 (n=6013), jolloin heiltä kartoitettiin valtimotautien riskitekijöitä kyselykaavakkeen avulla. Vastanneiden (n=4450) joukosta seulottiin Harjavallan ja Kokemäen väestöstä henkilöt, joilla on kohonnut riski sairastua valtimotauteihin ja heidät kutsuttiin sairaanhoitajan vastaanotolle (n=2752). Näille henkilöille tehtiin terveystarkastus ja mitattiin laboratoriokokein plasman lipidi- ja kreatiniinitasot sekä suoritettiin glukoosirasitustesti. Henkilöiltä mitattiin verenpainetaso ja tutkimuksen aikana 1106 henkilöllä todettiin verenpainetauti. Tutkimuksessa henkilöllä katsottiin olevan verenpainetauti, mikäli tällä oli käytössä verenpainetta alentava lääkitys, keskimääräinen systolinen verenpainearvo hoitajan mittaajamana oli vähintään 140 mmHg tai keskimääräinen diastolinen verenpainearvo oli vähintään 90 mmHg ja kotona mitattu keskimääräinen systolinen verenpainetaso oli vähintään 135 mmHg tai diastolinen verenpainetaso vähintään 85 mmHg. Syventävien opintojen kirjallisen työn analyysissä hyödynnettiin aineiston henkilöitä, joilla oli käytössä verenpainetta alentava lääkitys (n=360) tai todettiin tutkimuksen aikana verenpainetauti (n=137) ja näiden henkilöiden tutkimustulosten avulla arvioitiin kohonneen verenpaineen ja verenpainetta alentavien lääkityksien vaikutuksia elimistöön.

Tutkimuksen aineiston perusteella metabolinen oireyhtymä oli yleisempää niin beetasalpaajien kuin diureettienkin käyttäjillä, kuten myös verrattaessa kaikkia verenpainelääkkeiden käyttäjiä henkilöihin, joilla ei ollut verenpainetta alentavaa lääkitystä käytössä. Verenpainelääkettä käyttävillä verenpainetaso oli matalampi kuin henkilöillä, jotka eivät käyttäneet verenpainetta alentavaa lääkitystä. Beetasalpaaja- tai diureettilääkityksen käyttäjillä ei todettu olevan merkittävää eroa sokerihäiriöiden esiintyvyydessä verrattuna näitä lääkkeitä käyttämättömiin. Beetsalpaajalääkitystä käyttävillä triglyseridiarvo oli korkeampi ja HDL-kolesteroliarvo matalampi, kun taas diureettilääkitystä käyttävillä ei kolesteroli- tai triglyseriarvoissa ollut eroa lääkitystä käyttämättömiin verrattuna.