Kantaa ottava näyttely? : Osa Minua -näyttelyn tuotantoprosessi

Abstract

Tämä tutkimus käsittelee tuotantoprosessia näyttelyn luomisessa. Tutkimuksen kohteena toimii Turun yliopiston itsenäisen projektiryhmän luoma näyttely ”Osa Minua”, joka tuotettiin yhteistyössä Porin kaupungin kanssa. Näyttely keskittyy kymmenen naisen tarinaan huivin käytöstä ja sen henkilökohtaisista merkityksistä. Näyttely koostuu naisten henkilökuvista sekä lyhyistä tekstikappaleista, jossa naiset kertovat mietteitään huivista ja sen käytöstä. Tutkimus käsittelee lukuvuoden pituista projektia ja etsii vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Kuinka tuotetaan näyttely, joka herättää ihmisissä ymmärrystä ja avoimuutta? Miten visuaalinen näyttely voi tuottaa kulttuurien kohtaamista helpottavan vireen ja edistää erilaisten kulttuuriperintöjen ymmärtämistä? Kysymyksiin vastataan tarkastelemalla projektin aikana tehtyjä pöytäkirjoja sekä sen aikana käytettyä tutkimuskirjallisuutta. Näin ollen tehdään laadullista tutkimusta tapaustutkimuksen menetelmällä.

Tutkimuksessa käytetään Michel E. Porterin luomaa arvoketjua, jonka avulla pystytään luokittelemaan tuotantoprosessin osa-alueet. Tutkimus jaetaan viiteen eri osa-alueeseen, joissa analysoidaan jokaista tiettyä vaihetta näyttelyn tuottamisessa. Aiheina ovat museonäyttelyn luominen, näyttelyn luominen henkilökohtaisesta aiheesta, kulttuuriperinnön markkinointi ja kulttuurisen omimisen riski.

Tutkimuksen keskeisimmät tulokset ovat, että tuottaessa kulttuurien kohtaamiseen liittyvää näyttelyä, on tärkeää ottaa huomioon eri osapuolet, kuten kunta, haastateltavat ja yleisö. Olisi myös tarpeellista kerätä laaja palaute näyttelyn kulttuurisesta merkityksestä. Aihe on tärkeä tuoda esille neutraalisti, jolloin saadaan yleisö ymmärtämään erilaisia kulttuuriperintöjä. Tuloksissa huomataan, että on tärkeää saada näyttely julkiseen ja saavutettavaan tilaan, sekä luoda tapahtumia näyttelyn ympärille.

Tuotantoprosessissa täytyy tehdä laaja tutkimus kaikista kulttuureista, jotka ovat osa näyttelyä. Näyttelyn tekemiseen on otettava mukaan erilaisia ihmisiä, jotta tekijät eivät aiheuta kulttuurista omimista. Näyttelyä luodessa on tärkeä pohtia, kuinka kulttuuriperinnöllisesti merkittävä se on yleisölle, jotta näyttely luo vaikuttavuutta.