”Hyvään opettajuuteen liittyy hyvin vahvasti myös se itsestä huolehtiminen” : Opettajien näkemyksiä työstä irrottautumisesta ja palautumisesta sekä liikunnan merkityksestä
1.03 MB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset15
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Opettajan työ on luonteeltaan erityinen, ja sen tiedetään olevan yksi kuormittavimmista ammateista. Opettajat kohtaavat työssään monia sellaisia tekijöitä, jotka haastavat työstä irrottautumista ja palautumista. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat opettajien työstä irrottautumiseen ja palautumiseen. Lisäksi tutkittiin, millaisia keinoja opettajat käyttävät irrottautuakseen ja palautuakseen työstä sekä millainen merkitys liikunnalla on heidän jaksamiselleen.
Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen ja sen aineisto kerättiin puolistrukturoidulla haastattelulla. Tutkimukseen osallistui seitsemän opettajaa eri puolilta Suomea. Haastattelut toteutettiin alkuvuodesta 2026. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin teoriaohjaavaa analyysimenetelmää, jossa luokittelu syntyi aineistolähtöisesti teorian toimiessa analyysin tukena.
Tulokset osoittivat opettajien näkemysten työstä irrottautumiseen ja palautumiseen vaikuttavista tekijöistä olevan keskenään hyvin yhteneviä. Opettajan työn erityispiirteet osaltaan joko haastoivat tai tukivat palautumista, joskin haastavia tekijöitä oli huomattavasti enemmän. Haastavia tekijöitä olivat muun muassa työpäivän aikaisten taukojen puute, kiire ja hektisyys, työn rajattomuus sekä työn emotionaalinen ja määrällinen kuormitus. Sen sijaan työstä irrottautumista ja palautumista edistivät mahdollisuus pitää taukoja sekä työn autonomia. Lisäksi ajankohta vaikutti työstä irrottautumiseen ja palautumiseen siten, että arki-iltaisin palautuminen koettiin haastavimmaksi, kun taas viikonloppuisin ja lomalla se oli helpompaa.
Selvitäkseen työn aiheuttamasta kuormituksesta opettajat tukivat työstä irrottautumistaan ja palautumistaan monin keinoin. Keskeisimmäksi keinoksi mainittiin liikunta, jonka jokainen opettaja toi esiin haastatteluissa. Muita vapaa-ajan keinoja olivat työn rajaaminen, itsestä huolehtiminen, sosiaaliset suhteet, erilaiset aktiviteetit sekä vapaa-ajan autonomia. Autonomian sekä sosiaalisten suhteiden koettiin edistävän palautumista myös työkontekstissa. Lisäksi työpäivän aikaisiksi keinoiksi mainittiin työn tauottaminen ja työmatkat.
Kaikki opettajat kokivat liikunnan edistävän palautumista, sillä se tarjosi mahdollisuuden sulkea työasiat pois mielestä. Työstä irrottautumisen lisäksi se tuki jaksamista myös parantaen unta sekä lisäten mielen ja kehon hyvinvointia. Osa opettajista koki liikunnan merkityksen olevan entistä suurempi kuormittavassa työtilanteessa, kun taas osa koki sen päinvastoin kuormittavana tekijänä. Lisäksi liikunnan koettiin toimivan opettajan ammatillisen toiminnan tukena.
Tutkimuksen tulokset ovat yhdenmukaisia aiempien tutkimusten kanssa, mikä viittaa siihen, etteivät opettajien kokemukset työstä irrottautumisesta ja palautumisesta ole sidoksissa mihinkään yksittäiseen tekijään, vaan opettajan työn luonteeseen yleisesti.