PPT-määräyksen ja ATAD 6 artiklan soveltamisedellytysten erot ja yhteensovittaminen EU-vero-oikeudessa

Abstract

Tutkielmassa käsitellään verosopimusten ja monenkeskisen yleissopimuksen väärinkäytöksiä ehkäisevän yleislausekkeen, ns. pääasiallisen tarkoituksen testin (principal purpose test) ja EU:n veronkiertodirektiivin vastaavan yleislausekkeen soveltamisedellytyksien sisältöä ja tulkintaa. Tavoitteena on mahdollisimman täsmällisesti selvittää, miten näitä yleislausekkeita tulisi tulkita EU-oikeudellisessa kontekstissa ja miten pääasiallisen tarkoituksen testi voitaisiin mahdollisimman tehokkaasti yhteensovittaa EU-oikeudelliseen sääntelyviitekehykseen. Tätä tarkoitusta varten tutkielmassa pyritään tunnistamaan veronkiertodirektiivin ja verosopimusten yleisten veronkiertosäännösten soveltamisedellytysten eroavaisuuksia, ja näiden eroavaisuuksien pohjalta laaditaan tulkintasuositus, joka mahdollisuuksien mukaan eliminoi eroavaisuuksien merkityksen säännösten tulkinnassa. Tulkintasuosituksen muodostamista varten tutkielmassa käydään kattavasti läpi Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuden väärinkäyttöä koskevaa oikeuskäytäntöä, sillä tutkielman EU-oikeudellisen tulokulman vuoksi unionin oikeuden väärinkäytön edellytykset asettavat raamit myös tulkintasuositukselle. Tulkintasuosituksen muodostamisessa pyritään siten tuottamaan pääasiallisen tarkoituksen testin ja veronkiertodirektiivin yleislausekkeen soveltamisedellytyksistä sellainen tulkinta, joka yhdenmukaistaisi säännösten edellytykset mahdollisimman kattavasti siten, että tulkinta olisi linjassa myös unionin oikeuden väärinkäytön vaatimusten kanssa.