Uskontoon ja kulttuuriin verhottu vaino : musliminaisten kokemuksia yhteisöllisestä eron jälkeisestä vainosta

Abstract

Tutkin yhteisöllisen eron jälkeisen vainon ilmenemistä musliminaisten kokemuksissa Suomen muslimiyhteisöjen sisäisessä institutionaalisessa kontekstissa. Tutkimuksen rajaus musliminaisten kokemuksiin tuo eron jälkeisestä vainosta esille uuden näkökulman ja tuottaa tietoa yhteisöllisestä vainosta, jota ei Suomessa ole vielä tutkittu.

Tutkimuskysymyksinä ovat: Miten eron jälkeinen vaino ilmenee musliminaisten kokemuksissa ja, onko yhteisöllisyydellä merkitystä siinä, millaista eron jälkeistä vainoa tutkimuksen musliminaiset ovat kokeneet? Kolmantena tutkimuskysymyksenä on, millaisia valtarakenteita naiset nostavat esille yhteisöllisen eron jälkeisen vainon taustalta?

Tutkimus toteutui autoetnografisella tutkimusotteella. Autoetnografia valikoitui tutkimusmenetelmäksi muslimiyhteisöstä olevan omakohtaisen kokemustaustani sekä ilmiön arkaluontoisuuden vuoksi. Tutkimusaineisto koostuu kolmesta eri aineistosta, joihin kuuluu kenttätutkimuksessa kootun itsereflektion muistiinpanot, sosiaalisen median havainnointipäiväkirja sekä kahden musliminaisen haastattelut. Kenttätutkimuksen havainnointi toteutui neljässä suljetussa, suomenkielisessä musliminaisten ylläpitämässä sosiaalisen median ryhmässä. Tutkimukseen osallistuneita musliminaisia haastattelin kenttätutkimuksen kuluessa useampaan kertaan. Aineistojen analyysiä on toteutettu aineistolähtöisesti sekä teoriaohjaavalla käsitteellistämisellä. Kolmea eri aineistoa analysoitiin lisäksi ristiin lukemalla ja tarkastelemalla tätä kautta aineistoissa esiintyviä yhteneväisyyksiä sekä poikkeamia yhteisöllisen eron jälkeisen vainon yksilö- ja yhteisötasojen välillä.

Tutkimuksen keskeisenä tuloksena on nähtävissä, että yhteisöllisyys tuo eron jälkeiseen vainoon omaleimaisuutta, jonka vuoksi on perusteltua erottaa yhteisöllinen vaino perusmuotoisesta yksilöiden toteuttamasta vainosta. Yhteisöllisessä vainossa väkivallan tekijä hyödyntää yhteisöä vainoamisen tukena ja saa yhteisön mukaan vainoamiseen. Yhteisön osallisuus lisää vainoamisen vaikutusta kaventaen vainon kohteen elämänpiiriä eristämällä hänet yhteisöstä. Yhteisölliseen eron jälkeiseen vainoon liittyy vahvasti kulttuuristen ja uskonnollisten normien ja yhteisön sisäisten valta-asetelmien sekä sukupuoliroolien yhteen kietoutuminen, joiden yhteisvaikutus näkyy yksilön subjektiivisessa kokemuksessa sekä laajemmin yhteisön sosiaalisissa suhteissa. Musliminaisten kokemuksissa eron jälkeisestä vainosta, nousee esille kokemukset yhteisön tuen vähäisyydestä. Vainon kohteeksi joutuneet musliminaiset sanoittavat tunteitaan tuoden esille pettymyksen siitä, että väkivaltaan ei puututa yhteisön sisäisesti. Yhteisöllisellä ja institutionaalisella tasolla tarkasteltuna yhteisöissä vallitsevat hierarkiat ja sukupuolittuneet normit luovat maaperää asenteille, jotka tukevat yhteisöllistä vainoa ja siihen puuttumattomuutta.