Viherpesu ja ympäristöväittämät

Abstract

Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan viherpesua eli perusteettomien ympäristöväittämien esittämistä ajankohtaisena kuluttajamarkkinoiden ilmiönä lainopillisesta näkökulmasta. Ilmiö on luonut uudenlaista sääntelytarvetta Euroopan unionin vastuullisuussääntelyn kokonaisuuden vahvistamiseksi, ja sitä kautta yhteisten pelisääntöjen määrittelemiseksi. Tutkimuksen kohteena on tarkemmin kansallinen kuluttajansuojalaki, kuluttaja-asiamiehen ratkaisukäytäntö, EU:n direktiivi sopimattomista kaupallisista menettelyistä ja hiljattain vuoden alussa Euroopan parlamentin hyväksymä uusi viherväitteitä käsittelevä direktiivi eli viherpesudirektiivi. Kansallisen täytäntöönpanon prosessi on direktiivin osalta vielä keskeneräinen ja tietoa implementointitavasta ei ole tarkoin vielä saatavilla. Tarkoituksena on kuitenkin selvittää, miten uusi ympäristöväittämiä ja viherpesua sääntelevä direktiivi tulee mahdollisesti parantamaan kuluttajansuojaa jo voimassa olevan lainsäädännön tarjoamiin oikeussuojakeinoihin verrattuna. Tähän asti yritysten vastuullisuusviestintää ja markkinointia on säädelty Suomessa pääasiassa kansallisen kuluttajansuojalain sekä erilaisten ohjeistusten ja käytänteiden avulla. Näitä ovat esimerkiksi kuluttaja-asiamiehen ohjeistus ympäristömarkkinoinnista sekä mainonnan eettiset ohjeet. Nykyinen kuluttajansuojalaki sisältää säännöksiä sopimattoman ja harhaanjohtavan markkinoinnin kielloista sekä velvoittaa yritykset esittämään markkinoinnissa tiedot läpinäkyvästi ja totuudenmukaisesti. Lisäksi ympäristönsuojelulaki asettaa velvoitteita yrityksille toiminnan ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Euroopan unionin uusi viherpesudirektiivi tuo kuitenkin merkittäviä muutoksia vastuullisuusviestinnän ja markkinoinnin sääntelyyn, ja direktiivin mukaiset tiukennukset edellyttävät yrityksiltä nopeaa reagointia markkinoilla.

-