Eteläisen Päijänteen alueen harjujaksojen syntyhistoria

Abstract

Nuoremman dryaskauden aikana Fennoskandian mannerjäätikön leviäminen ja sulaminen oli vaihtelevaa. Jäätikkö ja sen sulamisvedet kuljettivat ja kasasivat sedimenttiä erityyppisiksi muodostumiksi. Eteläisen Päijänteen alueen muodostumien syntyolosuhteita on kuitenkin tutkittu vain vähän. Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaisissa olosuhteissa eteläisen Päijänteen alueen harjujaksot ja muut jäätikkösyntyiset muodostumat ovat muodostuneet. Lisäksi tutkitaan, voidaanko yhtä tai useampaa alueen harjua pitää saumaharjuna. Tutkimuksessa käytetään Geologian tutkimuskeskuksen avoimia paikkatietoaineistoja ja LiDARaineistoa, joiden perusteella tehdään geomorfologisia karttatulkintoja. Muodostumat, joita tutkimuksessa tarkastellaan ovat harjut, kallioperän uurteet, deltat, sandurit, lineaatiot ja kumpumoreenit. Muodostumien tarkastelussa otetaan huomioon muodostumien absoluuttinen ja suhteellinen sijainti sekä orientaatio. Tutkimuksessa tarkastellaan myös muodostumien maalajeja, joiden perusteella tulkitaan jäätikön sulamisvesien virtausdynamiikkoja. Tutkimuksessa havaittiin, että mannerjäätikkö on virrannut tutkimusalueen länsipuolella luodekaakko-suuntaisesti, itäpuolella koillinen–lounas-suuntaisesti ja niiden välissä pohjoinenetelä-suuntaisesti. Virtaussuunnat poikkeavat toisistaan, koska erilliset mannerjäätikön osat virtasivat itsenäisesti. Tutkimusalueen muodostumat muodostuvat jäätikkövirtojen suuntien mukaisesti. Muodostumien pohjoisosiin on kasaantunut karkearakeista sedimenttiä ja eteläosiin hienojakoista sedimenttiä, koska veden virtausvoima on suurempi lähellä virtauksen lähdettä pohjoisessa. Tutkimusalueella olevina saumaharjuina voidaan pitää Kaukelassa sijaitsevaa harjua, Kelvennettä ja Pulkkilanharjua. Nämä harjut sijaitsevat aineistojen perusteella mahdollisesti erillisten jäätikön osien välissä, koska muodostumien suuntaukset ovat erilaiset harjun eri puolilla.