Veren biomarkkerit aivovammapotilaiden akuuttidiagnostiikassa

Abstract

Viime vuosien aikana perifeerisestä verestä mitattavien biomarkkereiden käyttöä aivovammapotilaiden akuuttidiagnostiikassa ja toipumisennusteen arvioimisessa on tutkittu runsaasti. Useissa tutkimuksissa on havaittu biomarkkeripitoisuuksien suurenevan aivovamman seurauksena, ja korreloivan vamman vakavuuden ja pään tietokonetomografialöydösten kanssa. Näyttöä on paljon siitä, että biomarkkereita voitaisiin hyödyntää lievän aivovamman saaneiden potilaiden kuvantamistarpeen seulonnassa. Erityisesti S100B (S100 calcium-binding protein B) ja GFAP (glial fibrillary acidic protein) vaikuttavat lupaavilta biomarkkereilta aivovammojen akuuttidiagnostiikassa. Aivovammalla tarkoitetaan päähän kohdistuvan ulkoisen voiman aiheuttamaa aivokudoksen rakenteen muutosta tai aivotoiminnan häiriötä. Se luokitellaan Glasgown kooma-asteikon (Glasgow Coma Scale, GCS) sekä tajuttomuuden ja posttraumaattisen muistiaukon keston perusteella lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan aivovammaan. Aivovammojen akuuttidiagnostiikka on pitkään pohjautunut kliinisen kuvan arviointiin ja pään tietokonetomografiakuvantamiseen. Toiveena on kuitenkin ollut löytää objektiivisempia keinoja diagnosoida aivovammapotilaita, ja saada parempia työkaluja vamman luonteen selvittämiseen, sekä potilaan toipumisennusteen arvioimiseen. Tässä kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa käsitellään biomarkkereiden hyödyntämistä aivovammapotilaiden akuuttidiagnostiikassa ja toipumisennusteen arvioimisessa. Tarkastelun kohteina ovat S100B, GFAP, UCH-L1, t-tau ja NF-L, jotka ovat eniten tutkittuja aivovammojen biomarkkereita.