Ei vastapuoli, mutta ikään kuin asianosainen : tutkimus hallintopäätöksen tehneen viranomaisen aseman ja valitusoikeuden selkeyttämisestä

Abstract

Epäselvyydet viranomaisen asemassa ja valitusoikeudessa voivat heikentää yksityisen asianosaisen luottamusta hallintoprosessin tasapuolisuuteen, puolueettomuuteen ja asianmukaisuuteen – sekä ylipäätään luottamusta hallintoprosessiin ja hallintotuomioistuimiin. Näitä epäselvyyksiä on pyritty korjaamaan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa selkeyttämällä hallintoprosessin menettelysäännöksiä. Tutkimuksessa väitetään, että näitä epäselvyyksiä syntyy pikemminkin silloin, kun viranomaisen asemaa ja valitusoikeutta tarkastellaan erillään hallintoprosessin tehtävistä. Yksityisen asianosaisen asema hallintoprosessissa ja valitusoikeus liittyvät oikeusturvan saatavuuteen, mutta vallitsevan käsityksen mukaan viranomaisen ei voida katsoa tarvitsevan oikeusturvaa. Miksi viranomainen on siis mukana hallintoprosessissa ja miksi viranomaisella on valitusoikeus? Tutkimuksessa näitä kysymyksiä lähestytään hallintoprosessin tehtävien avulla, joten tutkimuksen tarkoituksena on vastata kysymykseen, miten hallintoprosessin tehtävät vaikuttavat ymmärrykseen viranomaisen asemasta hallintoprosessissa ja viranomaisen valitusoikeudesta? Lisäksi tutkimuksessa kysytään, miten uuden lain viranomaisen asemaan ja valitusoikeuteen liittyvien säännösten vaikutusten arviointi onnistui? Tällöin kiinnostuksen kohteena on siis se, minkälaista tietoa vaikutuksista saatiin ja miten luotettavaa tämä tieto on.

Tärkeimmät tutkimuksessa käytettävät lähteet ovat Euroopan neuvoston oikeus, kansallinen lainsäädäntö esitöineen sekä oikeuskirjallisuus, mutta myös erilaiset selvitykset sekä kyselytutkimukset. Tärkeä merkitys on myös sidosryhmien lausunnoilla sekä valiokuntien asiantuntijalausunnoilla. Tutkimusotetta kuvaa parhaiten teoreettinen hallinto-oikeus, joka on yhdistelmä hallinto-oikeuden teorian tutkimusta ja tulkintajuridiikkaa. Apumenetelmänä tutkimuksessa hyödynnetään lainsäädäntötutkimusta. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä voimassaolevasta oikeudesta sekä tämän oikeuden toimivuudesta.

Tutkimuksen johtopäätöksenä on se, että viranomaisen asema ja valitusoikeus voidaan johtaa erilaisista hallintoprosessin tehtävistä, ja ne myös tarjoavat omanlaisensa selityksen sille, miksi viranomainen on mukana hallintoprosessissa ja miksi viranomaisella on valitusoikeus. Tämä puolestaan selkeyttää hallintoprosessia ja siitä käytävää keskustelua. Uuden lain valmisteluun liittyy kuitenkin ongelmia, jotka osoittavat, ettei viranomaisen asemaan ja valitusoikeuteen liittyviä epäselvyyksiä voida välttämättä korjata ainoastaan menettelysäännöksiä selkeyttämällä. Epäselvyyksiä aiheuttaa nimittäin myös tiedon puute, mutta tätä ongelmaa ei ole onnistuttu korjaamaan.