Väliyhteisölain tehokkuus ja EU-oikeudenmukaisuus : Väliyhteisölaki veropakoa ennalta ehkäisevänä säädöksenä ja osana EU-vero-oikeudellista viitekehystä

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan väliyhteisölainsäädännön tehokkuutta sekä kansallisesta että kansainvälisestä näkökulmasta. Tarkoituksena on lainopin keinoin jäsennellä sääntelyn tehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä ja tutkia sitä, millaisia velvoitteita EU-vero-oikeus luo kotimaiselle väliyhteisölainsäädännölle. Ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annetun lain (1217/1994, väliyhteisölaki) tarkoituksena on ennalta ehkäistä voitonsiirtoa matalan verotuksen valtioihin ja suojata kansallista veropohjaa rapautumiselta. Kyse on siten veronkierron vastaisesta säädöksestä. Väliyhteisöihin liittyvä voitonsiirto-ongelma kytkeytyy osaksi laajempaa keskustelua rajat ylittävästä veropaosta. Kansainvälisen vero-oikeuden harmonisoimattomuus ja siitä johtuva sääntelyn pirstaleisuus ovat johtaneet tilanteeseen, jossa kansallisten verojärjestelmien ja eri sääntelytasojen välille on muodostunut epäjatkuvuuskohtia. Verosuunnittelu on perinteisesti sijoittunut juuri näihin epäjatkuvuuskohtiin, sillä sääntelemätön oikeustila sääntelyn katvealueella luo houkuttimia verosuunnittelutarkoituksessa toimivalle verovelvolliselle. Kansainvälisen vero-oikeuden harmonisoimattomuudesta johtuvat ongelmat eivät ole yksittäisen valtion ratkaistavissa, minkä vuoksi keskeiseen asemaan ovatkin nousseet ylikansalliset sääntelyinstrumentit ja hankkeet. OECD:n Base Erosion and Profit Shifting -hankkeella (BEPS) on pyritty puuttumaan kansainvälisten konsernien voitonsiirtostrategioihin, jotka ovat omiaan rapauttamaan kansallisia veropohjia. Hankkeen 3. toimenpiteessä on käsitelty väliyhteisösääntelyä. Merkittävin osoitus taas EU:n toimijuudesta on veronkiertodirektiivi, joka sisältää myös väliyhteisösäännön. Hyvistä tarkoitusperistään huolimatta direktiiviin liittyy kuitenkin haasteita niin tehokkuuden kuin myös harmonisoinnin osalta. Etenkin taloudellisen toiminnan poikkeus heikentää väliyhteisölainsäädännön tehokkuutta unionin sisäiset rajat ylittävissä tilanteissa. Tutkielmassa pureudutaan väliyhteisölainsäädännön perusmalleihin ja tarkastellaan Suomen omaksuman veronkiertodirektiivin aineellisen sisällön ulkopuolelle jäävän entiteettikohtaisen lähestymistavan EU-oikeudenmukaisuutta. Tutkimustulosten perusteella lähestymistapa on kohdentumiseltaan epätarkka, jonka vuoksi väliyhteisölaki voi tilanteesta riippuen olla yli- tai alisoveltuva. Suomen omaksuma perusmalli ei ole kyseenalainen vain EU-oikeudellisten velvoitteiden täyttämisen näkökulmasta, vaan myös oikeusvarmuuden ja tehokkuuden kannalta. Tutkimustulosten perusteella sekä lain tehokkuus että EU-oikeudenmukaisuus on perusteltua kyseenalaistaa. Olisikin aiheellista avata väliyhteisölainsäädännön perusmalli uudelleenarvioinnille ja samalla tarkastella mahdollisuuksia puuttua taloudellisen toiminnan poikkeuksesta johtuviin tehokkuushuoliin. Tämä on välttämätöntä paitsi EU-oikeudellisten velvoitteiden täyttämiseksi, mutta myös kotimaisen veropohjan suojaamiseksi.