Näkyväksi tehty väkivalta: syitä kuvatun ja julkaistun väkivallan yleisyyteen

Abstract

Tämä ON-tutkielma keskittyy ajankohtaiseen nuorisorikollisuuden ilmiöön, kuvattuun ja sosiaalisessa mediassa julkaistuun väkivaltaan. Kuvattuihin väkivaltatekoihin sisältyy usein uhria nöyryyttäviä elementtejä, niin sanottua nöyryytysväkivaltaa, joka vaikuttaakin olevan kuvatun väkivallan erityismuoto. Kuvattu ja julkaistu väkivalta muodostaa merkittävän tutkimusaukon etenkin suomalaisessa kontekstissa. Ilmiö on uudenlainen, mutta heinäkuussa 2025 siihen vastataan rikosoikeudellisella sääntelyllä, mikä osaltaan kertoo vakavasta suhtautumisesta kehityssuuntaan. Tutkielman tavoitteena on ymmärtää syitä siihen, miksi nuoret julkaisevat kuvaamiaan väkivaltatekoja sosiaalisen median laajalle katsojakunnalle. Kuvatun väkivallan yleisyyttä pyritään ymmärtämään tarkastelemalla sen suhdetta kansainvälisiin ilmiöihin, ”roadmaneihin” ja katujengeihin. Käyttäytymistä pyritään ymmärtämään rikollisuudesta seuraavien epävirallisten reaktioiden, rikollisuuden ihailun ja pelon, avulla. Tutkielma toteutetaan kirjallisuuskatsauksena. Hyödynnettävä tutkimus pohjaa empiriaan, ja tutkimuskysymyksiin pyritään vastaamaan yhdistämällä alkuperäistutkimuksista ja muista lähteistä löytyvää aihepiirin kannalta olennaista tietoa. Tutkielmassa hyödynnetään lainopillista metodia lainvalmisteluaineiston tulkinnassa. Kuvatun ja julkaistun väkivaltasisällön yleisyyttä pyritään ymmärtämään kriminologisen teoreettisen viitekehyksen, will-to-representation -käsitteen sekä oppimisteorian, avulla. Will-to-representation -käsitteen mukaan rikoksentekijät haluavat tulla nähdyiksi rikosteoistaan. Julkaistu väkivaltasisältö voi aiheuttaa vastaanottajassa rikollisuuden ihailua tai pelkoa, jotka molemmat voidaan kokea tavoiteltavaksi. Julkaistulla väkivaltasisällöllä ansaittu sosiaalinen tunnustus voi luoda nuorelle kannustimen ryhtyä tuottamaan rikossisältöä myös itse, jos tunnustus koetaan oppimisteorian mukaiseksi palkinnoksi. Tällä teoreettisella tarkastelulla ilmiö näyttäytyy suunniteltuna sosiaalisen tunnustuksen tavoitteluna, mikä on olennaista ymmärtää kehityssuunnan muuttamiseksi. Tutkielmassa korostuu nuorten tarve tulla nähdyiksi rikosteoistaan. Tarve ei synny tyhjiössä, vaan se voi heijastaa laajempia yhteiskunnallisia ja esimerkiksi perheyhteisöihin ja nuoren identiteetin rakentumiseen liittyviä haasteita. Sen vuoksi jatkotutkimustarpeet keskittyvät nuorten kokemukseen osallisuudestaan esimerkiksi koulu- ja perheympäristöissä sekä siihen, miten sosiaalisessa mediassa saavutettu suosio vaikuttaa nuoren kokemukseen itsestään.