Magneettinen suskeptibiliteetti järvisedimenttitutkimuksissa

Abstract

Kaikki aine reagoi magneettikenttään, mutta reaktioiden voimakkuus vaihtelee. Aineet voidaan magneettisuutensa perusteella jakaa ferro-, para-, ja diamagneettisiin aineisiin. Magneettinen suskeptibiliteetti mittaa aineen kykyä magnetoitua heikossa ulkoisessa magneettikentässä. Pulmankijärvestä otetusta näyteputkesta mitattiin magneettinen suskeptibiliteetti kolmella eri menetelmällä: rengassensorilla, pistesensorilla ja yksittäisistä osanäytteistä. Päämääränä oli havainnoida, kuinka hyvin eri menetelmät vastaavat toisiaan. Kaikilla kolmella mittaustavalla saadut tulokset muistuttivat toisiaan, mutta eri menetelmissä oli myös eroja esimerkiksi tarkkuuden suhteen. Magneettisen suskeptibiliteetin mittaaminen on hyödyllinen keino järvisedimenttitutkimuksissa. Sen avulla voidaan korreloida eri mittausputkia toisiinsa tai luoda pidempi, yhtenäinen sarja, mutta se toimii myös ympäristönmuutoksen ja ihmistoiminnan proksina. Tämä johtuu siitä, että magneettinen suskeptibiliteetti korreloi vahvasti järveen päätyvän eroosiomateriaalin kanssa, jota esimerkiksi metsänhakkuu lisää.