Rokotevasteet ja uusintarokotuskäytännöt kemoterapiahoidetuilla lapsilla

Abstract

Lasten syöpäsairauksien hoidossa käytettävät kemoterapiahoidot heikentävät immunologista järjestelmää. Tämän seurauksena infektioiden torjunnassa tärkeät vasta-ainetasot laskevat. Tartuntariskiä rokotteilla torjuttavissa oleville taudeille voidaan kuitenkin pienentää uusintarokottamalla kemoterapiahoidettuja lapsia.

Tämän retrospektiivisen tutkimuksen tavoitteena oli arvioida uusintarokotuskäytäntöjä tutkimalla kemoterapiahoidettujen lasten rokotevasteita sekä heille annettuja uusintarokotussuosituksia. Aineistona (n=52) oli Turun yliopistollisessa keskussairaalassa kemoterapialla hoidetut remission saavuttaneet lapsipotilaat, joita ei oltu hoidettu kantasolusiirroilla. Tutkimuksessa tarkasteltiin 3–7 kuukautta kemoterapiahoitojen päättymisen jälkeen mitattuja rokotevasteita kurkkumätää, jäykkäkouristusta, hinkuyskää, tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa kohtaan. Rokotevasteet määriteltiin positiivisiksi tai negatiivisiksi, ja niiden mahdollista yhteyttä tutkittiin kemoterapiahoidon intensiteetin, kokonais-IgG-tason, saatujen rokotteiden lukumäärän ja viimeisimmästä rokotuksesta diagnoosihetkeen kuluneen ajan kanssa.

Rokotevasteet olivat vähintään 3 DTaP-rokotusta saaneilla negatiiviset jäykkäkouristusta, hinkuyskää ja kurkkumätää kohtaan 27 %:lla, 86 %:lla ja 50 %:lla potilaista. Rokotevasteet olivat negatiiviset 1–6-vuotiailla sikotautia, tuhkarokkoa ja vihurirokkoa vastaan 16 %:lla, 8 %:lla ja 28 %:lla potilaista ja samat luvut 2 MPR-rokotetta saaneilla minkä tahansa ikäisillä potilailla olivat 6 %, 5 % ja 6 %. Koko tutkimuksen potilaista 13/52 (27 %) sai uusintarokotesuosituksen.

Tulosten perusteella DTaP-uusintarokotus oli tarpeen huomattavalle osalle tutkimuksen potilaista. Rokotevasteet sikotautia, tuhkarokkoa ja vihurirokkoa kohtaan pysyivät 2 MPR-rokotetta saaneilla minkä tahansa ikäisillä potilailla positiivisina n. 95 %:lla. Löydöksillä saattaa olla vaikutusta uudelleenrokotuskäytäntöihin.