Opettajien kokemuksia käsityön opettamisesta monikulttuurisessa koulussa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin käsityönopettajien kokemuksia käsityön opettamisesta kulttuurisesti moninaisessa koulussa. Monikulttuurista koulua ja opettajien monikulttuurista kompetenssia on Suomessa tutkittu runsaasti, mutta käsityön näkökulmat ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Monikulttuurisuus on perusopetuksen opetussuunnitelmia ohjaava arvopohja sekä useiden Suomen koulujen kielellistä, etnistä ja muuta kulttuurista moninaisuutta kuvaavaa todellisuutta. Tutkimuksen päämääränä oli saada tietoa siitä, millaisia hyötyjä ja haasteita koulun monikulttuurisuus tuo käsityönopetukselle, sekä siitä, millaisia tietoja ja taitoja käsityönopettajat kokevat tarvitsevansa opettaessaan moninaisia ryhmiä. Tutkimus toteutettiin laadullisena fenomenologisena tutkimuksena ja siihen osallistui kolme käsityönopettajaa. Tutkimusaineisto kerättiin haastatteluin, jotka toteutettiin etäyhteydellä ja nauhoitettiin edelleen litteroitavaksi äänitteeksi. Aineisto litteroitiin, minkä jälkeen se analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, jossa haastatteluaineistosta pyrittiin löytämään toistuvia teemoja ja yhtäläisyyksiä. Aineistoa peilattiin aiempaan tutkimukseen opettajan monikulttuurisesta kompetenssista. Tutkimuksen tulokset osoittavat oppilaiden moninaisuuden sekä hyödyttävän että haastavan käsityönopetusta. Käsityön suunnittelun moninaisuus ja oppilaiden motivaatio nähtiin monikulttuurisen koulun voimavaroina. Haasteita opetuksen järjestämiselle asettivat oppilaiden vaihtelevat koulutaustat tai niiden puute sekä oppilaiden vaihtelevat suomen kielen taidot, mikä vaatii opettajalta lisäohjausta ja joustavuutta kielen kanssa. Haasteensa opettajan työlle monikulttuurisessa koulussa toi myös koulun ajallisten ja taloudellisten resurssien puute. Opettajan työssä monikulttuurisessa koulussa tärkeiksi koetuista taidoista nousi esiin hyvät vuorovaikutustaidot, kyky luoda turvallinen, oppimista edistävä ilmapiiri sekä kyky tukea oppilaita ja heidän erilaisia identiteettejään. Yleissivistys, ymmärrys kulttuurisesta moninaisuudesta ja sujuva tiedonkulku koulun sisällä nousivat tutkimuksessa esiin tietoina, joista opettajat kokevat hyötyvänsä työssään. Traumatietoisuus nähtiin myös osin hyödyllisenä opettajien puheissa. Tutkimus tukee aiempien tutkimusten väitteitä siitä, että huolimatta demokratian ja sosiaalisen tasa-arvon vahvistamiseen tähtäävistä suunnitelmista kulttuurisen moninaisuuden teemoja ei ole juurikaan käsitelty opettajankoulutuksessa. Tutkimusaineistosta nousee kuitenkin esiin monikulttuurisen kasvatuksen teemoja, joita opettajat hyödyntävät työssään. Tutkimuksessa opettajat näyttäytyvät työtään itsenäisesti kehittävinä autonomisina toimijoita, joiden luotetaan osaavan muokata opetustaan kaiken olemassa olevan tiedon avulla, mikä tukee aiempien tutkimusten käsityksiä opettajista elinikäisinä oppijoina.