Mikä estää asiakkaan tavoitteellisen etenemisen institutionaalisella asumispolulla? – Asumissosiaalisen työn malli päihdehuollon tuetussa asumisessa Turussa
Ladataan...
1.07 MB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset1
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan pitkäaikaisasunnottomien institutionaalisia
asumispolkuja Turun kaupungin päihdehuollon tukiasuntotoiminnassa asumissosiaalisen
työn ammattilaisten näkökulmasta. Tutkimusympäristönä on Turun kaupunki.
Asunnottomuus on määrittynyt yhteiskunnassamme poistettavaksi ongelmaksi.
Päihdehuollon tukiasuntotoiminnan tavoitteena on asunnottomuuden vähentäminen sekä
asunnottomuuden uusiutumisen ennaltaehkäiseminen. Päihdehuollon asumispalveluissa
on Turussa ollut käytössä asumisen porrasmalli, jonka rinnalle on noussut asunto ensin -
periaatteen mukaista asuttamista. Tutkimustehtävänä on selvittää, minkälaiset
yksilölliset, yhteisölliset ja rakenteelliset tekijät vaikuttavat siihen, että
pitkäaikaisasunnoton ei etene institutionaalisella asumispolulla organisaation
tavoitepolun mukaisesti.
Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka tieteenfilosofinen lähtökohta on sosiaalisessa
konstruktionismissa. Tutkielma paikantuu marginalisaatio- sekä
asunnottomuustutkimukseen. Käsitteellisenä viitekehyksenä toimii
asumispolkututkimus. Tutkimusta varten haastateltiin kahdeksaa Turun kaupungin
päihdehuollon tukiasuntotoiminnassa työskentelevää asumissosiaalisen työn
ammattilaista. Asumissosiaalisen työn ammattilaisten kokemustietoa jäsennetään
tutkielmassa sisällönanalyysin avulla. Tutkielmassa on sekä tapaus- että
käytäntötutkimuksen piirteitä.
Institutionaalisilla asumispoluilla tapahtuu siirtymiä, jolloin asumismuoto muuttuu tai
ammattilaiset arvioivat asiakkaan palvelutarvetta. Organisaation tavoitepolku ei toteudu,
kun pitkäaikaisasunnotonta ei valita päihdehuollon tukiasuntoon, asiakkaan asuminen
tukiasunnossa päätetään tai asuminen päihdehuollon tukiasunnossa pitkittyy, vaikka tuen
tarvetta ei enää ole. Tekijät, jotka saattavat aiheuttaa pitkäaikaisasunnottomuuden
pitkittymisen tai uusiutumisen ovat asiakkaan suhtautuminen tarjottuun tukeen,
vuokrarästit, häiriöt ja asunnon hoidon laiminlyöminen, hoitamaton päihde- ja
mielenterveysongelma, puutteet itsestä ja ympäristöstä huolehtimisessa sekä
väkivaltaisuus ja rikollisuus. Teemat kuvaavat pitkäaikaisasunnottomuuden
kehämäisyyttä ja edestakaista liikettä institutionaalisella asumispolulla. Kun asiakas ei
itsenäisty tukiasunnosta ja integroidu yhteiskuntaan, vaikkei tuen tarvetta ole, nousivat
esiin teemat tukiasunto kotina ja sosiaaliset suhteet, vuokrarästit, häiriöt ja luottotietojen
menetys sekä pitkäaikainen tuen tarve.
Asiakaskunnan muuttuessa, tulisi päihdehuollon asumispalveluja tulisi kehittää
joustavammiksi ja paremmin asiakkaiden yksilölliseen palvelutarpeeseen vastaaviksi.
Institutionaalisella asumispolulla muodostuviin esteisiin, putoamisiin ja umpikujiin tulisi
palvelujärjestelmän sisällä löytää uusia innovatiivisia ratkaisuja.