Internet deliberaation areenana

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen Hannah Arendtin ja Jürgen Habermasin käsityksiin pohjautuvan deliberatiivisen demokratian mallin soveltuvuutta internetiin. Arendtin näkemyksiä käsittelen luomalla analogian kreikkalaisen poliksen ja internetin välillä. Polis on Arendtille ihanteellinen julkinen tila, jossa kansalaiset toteuttavat poliittista toimintaa. Analysoin tutkimukseni kannalta relevantteja yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia näiden kahden julkisen tilan välillä. Yhteneväisyyksien ja eroavaisuuksien kautta pyrin löytämään vastauksen siihen, miksi deliberatiivisen mallin mukainen ihanteellinen julkinen keskustelu ei toteudu internetissä.

Habermasin ajatuksia käsittelen nostamalla esiin kaksi kommunikatiivisen toiminnan kannalta olennaista lähtökohtaa, jotka ovat ideaalin puhetilanteen ehdot ja mahdollisuus keskustelijoiden väliseen samanmielisyyteen. Analysoin näiden ehtojen toteutumista digitaalisessa julkisessa tilassa. Tämän jälkeen tutkin median ja markkinavoimien vaikutusta digitaaliseen julkiseen tilaan. Lopuksi käsittelen internetin laajuuden ja pirstaleisuuden vaikutusta deliberaatioon.

Deliberatiivinen malli on kohdannut paljon kritiikkiä. Tutkielmani loppuosassa esittelen Chantal Mouffen vaihtoehtoisen radikaalin demokratian mallin, joka pyrkii vastaamaan deliberatiivisen mallin heikkouksiin. Mouffen agonistinen pluralismi näkee deliberatiivisen mallin edellyttämän järkiperäisen konsensuksen saavuttamisen mahdottomana. Mouffe pyrkii luomaan demokratian arvoja toteuttavan järjestelmän, joka yhdistää erilaisia subjektipositioita. Digitaaliseen julkiseen tilaan agonistinen pluralismi vaikuttaisi sopivan hyvin, koska se ottaa huomioon poliittisen keskustelun ristiriitaulottuvuuden. Syvempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että malli kohtaa samoja ongelmia kuin Habermasin deliberatiivinen malli. Samanmielisyyden vaatimus on deliberatiivisen mallin heikkous, mutta myös poliittisen toiminnan edellytys. Tämä koskee myös agonistiseen pluralismiin perustuvaa järjestelmää.