Asiallisuuden ulottuvuudet virkakielessä : Viranomaisten käsityksiä asiallinen-adjektiivista ja asiallisesta kielestä

Abstract

Tämän tutkielman aiheena on asiallisuuden ulottuvuudet virkakielessä. Tutkielmassa selvitetään kyselytutkimuksen avulla, millaisia käsityksiä viranomaisilla on asiallinen-sanasta ja asiallisesta kielestä. Edellä mainittujen lisäksi selvitetään myös, miten he varmistavat käytännön työssään käyttävänsä asiallista kieltä. Tavoitteena on tarkastella, onko asiallinen tarpeeksi yksiselitteinen ja kuvaava adjektiivi määrittämään viranomaisten kielenkäyttöä.

Tutkimus perustuu hallintolain hyvän kielenkäytön vaatimukseen, jonka mukaan ”viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä” (Hallintolaki 2003, § 9). Tutkimus sijoittuu virkakielen tutkimuksen kentälle ja on luonteeltaan pääosin laadullista, mutta luokittelua on tehty hieman myös määrällisesti. Tutkimuksen aineisto on kerätty kyselytutkimuksella ja aineiston järjestely sekä analyysi on toteutettu sisällönanalyysin periaatteita noudattaen.

Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että asiallinen on adjektiivina hyvinkin moninainen. Kyselyaineistosta muodostettiin yhdeksän luokkaa, jotka kuvaavat vastausten perusteella asiallisuuteen sisältyviä ilmiöitä: selkeys, yleiskielisyys, neutraalius, ymmärrettävyys, tilanteeseen sopivuus, asiassa pysyminen, kunnioittavuus, faktapohjaisuus ja normienmukaisuus. Asiallinen kieli pitää aineiston perusteella sisällään suuren määrän erilaisia ilmiöitä, jotka ovat itsessäänkin hyvin moniulotteisia. Erittäin kiinnostavana tutkimustuloksena voidaan pitää sitä, että monissa asiallisuutta määrittelevissä vastauksissa mainittiin hyvän kielenkäytön vaatimuksen muut adjektiivit selkeä ja ymmärrettävä. Monien vastaajien mielestä nämä ikään kuin sisältyvät jo asiallisuuteen.

Tutkimuksen tuloksista ei voida suoraan tehdä päätelmiä siitä, onko asiallinen-adjektiivi oikea tai väärä valinta määrittämään viranomaisten kielenkäyttöä. Tutkimuksen tulokset kuitenkin osaltaan vahvistivat hypoteeseja, joita tutkimukseen ryhdyttäessä oli. Tämä antaa suuntaa antavaa tietoa siitä, että asiallinen ei ole selkeä tai helposti hahmotettavissa oleva adjektiivi. Se tarkoittaa eri viranomaisille eri asioita, ja heidän antamissaan määritelmissä painottuivat hyvin erilaiset asiat. Jatkotutkimusten osalta olisikin kiinnostavaa tarkastella esimerkiksi asiallisuuden ilmenemistä käytännön viranomaiskielessä.