Tavaramerkkilainsäädännön rantautuminen Suomeen 1800-luvun lopulla

Abstract

Tutkielman aiheena on tavaramerkkilainsäädännön rantautuminen Suomeen. Tutkimuksen kohteena on suomalainen tavaramerkkioikeus 1800-luvulla ja etenkin Suomen ensimmäinen tavaramerkkilaki eli tavaraleima-asetus, sen syntyyn johtaneet tekijät ja säätämisprosessi sekä asetuksen myötä rekisteröidyt ensimmäiset tavaramerkit. Tutkielma sisältää uutta tietoa tavaraleima-asetuksen säätämiseen johtaneista tekijöistä, säätämisprosessista sekä asetuksen myötä rekisteröidyistä ensimmäisistä tavaramerkeistä. Lisäksi tutkielmassa analysoidaan, miltä suomalainen tavaramerkkioikeuden kehitys ja sisältö näyttivät kansainvälisessä viitekehyksessä tarkasteltuna. Tutkielman metodi on oikeushistoriallinen ja ajallisesti tutkielmassa keskitytään etenkin 1800-lukuun. Lähteinä käytetään etenkin erilaisia virallislähteitä, kuten lainsäädäntöä ja valmisteluaineistoa. Lisäksi lähteinä on kansalliskirjaston digitoidusta arkistosta haettuja sanomalehtiä. Tutkielmassa hyödynnetään myös sekä suomalaista että ulkomaista tutkimuskirjallisuutta. Johtopäätöksinä esitetään, että tavaramerkkilainsäädännön rantautuminen Suomeen oli erityisesti kahden tekijän summa. Ensinnäkin teollistuminen ja liberalismin ajan alku loi pohjan elinkeinovapaudelle, jonka myötä elinkeinonharjoittajille syntyi tarve erottaa tavaransa toisten tavaroista. Lisäksi kansainvälisellä tasolla tavaramerkkien suojelussa oltiin monessa paikassa vuosikymmeniä Suomea edellä. Näin ollen oli luonnollista, että erillistä tavaramerkkilainsäädäntöä päädyttiin säätämään myös Suomessa. Tutkielmassa osoitetaan kuitenkin myös, että tavaramerkkien rekisteröimisen mahdollistaminen ei saanut aikaan merkittävää rekisteröintibuumia suomalaisessa elinkeinoelämässä. Toisaalta kuitenkin tavaramerkkien väärinkäyttöä myös valvottiin niiden elinkeinoharjoittajien joukossa, jotka olivat merkkinsä rekisteröineet. Lisäksi johtopäätöksenä esitetään, että jotkut asetuksen säätämisprosessin aikana esitetyt mielipiteet, jotka eivät kuitenkaan saaneet laajaa kannatusta ennen asetuksen säätämistä, tulivat relevanteiksi jälleen tavaraleima-asetuksen myöhempien muutosten yhteydessä.