Viheralueiden saavutettavuus ja niihin kohdistuva käyttöpaine Nokian keskustaajamassa

Abstract

Viheralueet ovat merkittävä osa kaupunkirakennetta, sillä ne tarjoavat kaupunkilaisille virkistyskokemuksia ja parantavat kaupunkilaisten elämänlaatua ja terveyttä. Kaupunkisuunnittelussa viheralueiden merkitys on tunnistettu ja niiden saavutettavuuteen on alettu kiinnittää huomiota. Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten Nokian keskustaajaman alueella viheralueet ovat saavutettavissa kävellen ja kuinka voimakas on väestön niihin kohdistama käyttöpaine.

Tutkimuksen aineistoina on käytetty Nokian kaupungilta saatua väestöaineistoa sekä asemakaava-aineistoa. Asemakaava-aineistosta on suodatettu käytettäväksi viheralueiksi luokitellut käyttötarkoitusalueet, jotka ovat kooltaan vähintään 1,5 ha. Tutkimuksen tieverkkoaineistona on käytetty Väyläviraston Digiroad-aineistokokonaisuutta, jota on täydennetty OpenStreetMapin tieverkkoaineistolla. Lisäksi tutkimuksessa on käytetty Jyväskylän yliopiston LIPAS-aineistoa alueen liikunta-, ulkoilu- ja virkistysalueista sekä tutkimuksessa itse tuotettuja tutkimusalue- ja aluejakoaineistoja. LIPAS- ja asemakaava-aineiston päällekkäisanalyysillä on muodostettu tutkimuksen laadukkaat viheralueet. Tutkimuksen saavutettavuusanalyysit on tehty verkostoanalyysin avulla. Näiden lisäksi viheralueista, saavutettavuudesta suhteessa väestöön sekä viheralueisiin kohdistuvasta käyttöpaineesta on laskettu numeerisia arvoja alueiden vertailuun.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Nokian keskustaajaman alueella sijaitsee paljon vähintään 1,5 ha:n suuruisia viheralueita ja ne ovat yleisesti hyvin saavutettavissa kävellen. Laadukkaita viheralueita on keskustaajaman alueella huomattavasti vähemmän kuin kaikkia viheralueita, ja ne ovat heikommin saavutettavissa sekä alueellisesti että väestöön suhteutettuna. Viheralueisiin kohdistuvassa käyttöpaineessa samanlaista eroa ei havaita. Viheralueet jakautuvat tutkimusalueelle epätasaisesti ja pohjoisosa poikkeaa merkittävästi muista alueista viheralueiden esiintyvyyden, saavutettavuuden sekä käyttöpaineen osalta. Tätä selittää kuitenkin pohjoisosan erilainen luonne muihin alueisiin nähden, sillä pohjoisosaan ei sijoitu asuinalueita.

Viheralueiden saavutettavuuteen ja käyttöpaineeseen liittyvät tulokset vastaavat aiempien tutkimusten tuloksia ja tuottavat tietoa kaupunkisuunnittelun ja -kehityksen tarpeisiin. Tulosten avulla kaupunkia voidaan kehittää niin, että viheralueiden hyvä saavutettavuustaso kävellen säilyy ja toisaalta myös laadukkaiden viheralueiden heikompi saavutettavuus pystytään huomioimaan. Tutkimuksen johtopäätöksissä esitetään, että laadukkaiden viheralueiden heikompaa saavutettavuutta voi parantaa järkevällä viheralueiden sijoittelulla sekä kehittämällä olemassa olevia viheralueita, jolloin niiden laatu ja virkistysarvo paranevat. Väestö kasvaa Nokialla, minkä vuoksi kaupunkisuunnittelulla tiivistetään keskustaajaman rakennetta ja osoitetaan täydennysrakentamista alueen eri osiin. Tällöin viheralueita tulee käyttämään yhä useampi asukas. Vaikka viheralueiden saavutettavuus on hyvä, on niihin kohdistuvaan kasvavaan käyttöpaineeseen kiinnitettävä huomiota, ettei viheralueiden virkistysarvo laske tulevaisuudessa.

Tutkimus voidaan toistaa ja tuloksia soveltaa myös muihin vastaaviin kaupunkeihin, jolloin saadaan laajempi kuva viheralueiden saavutettavuuden ja käyttöpaineen tilasta. Viheralueiden saavutettavuuden ja käyttöpaineen nykytilan tarkastelun lisäksi tutkimus voidaan toistaa eri aikoina, jolloin kaupunkirakenteen tiivistämisen vaikutukset saadaan näkyviin myös viheralueiden osalta. Jatkotutkimusta voidaan tehdä myös saavutettavuuden tasa-arvoisuudesta, saavutettavuudesta eri kulkumuodoilla sekä viheralueiden terveysvaikutuksista.