“If we are a rules-based organisation, then members have to comply with the rules” : Euroopan neuvoston legitimiteetti parlamentaarisen yleiskokouksen Kavala v. Turkey -keskustelujen näkökulmasta

Abstract

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi vuonna 2019 päätöksensä tapauksesta Kavala v. Turkey, jossa se vaati Turkkia vapauttamaan kansalaisaktivisti Osman Kavalan ihmisoikeuksien vastaisesta vankeudesta. Turkki kieltäytyi vapauttamasta Kavalaa jopa Euroopan neuvoston rikkomusmenettelyjen jälkeen ja näin ollen Euroopan neuvostoon kuuluu jäsenvaltio, joka ei noudata järjestön perustamissopimuksen sääntöjä. Aihe on herättänyt runsasta keskustelua niin turkkilaisen ja kansainvälisen kansalaisyhteiskunnan keskuudessa kuin myös Euroopan neuvostossa. Siitä huolimatta, että Kavalan tapaus on keskeinen Euroopan neuvostoon liittyvä oikeustapaus, on aiheesta vähän aiempaa tutkimusta.

Legitimiteetillä tarkoitetaan politiikan tutkimuksessa vallankäytön oikeutusta. Kansainvälisen politiikan kontekstissa legitimiteetillä voidaan viitata esimerkiksi kansainvälisten järjestöjen käyttämän vallan oikeutukseen, ja legitimiteettiä pidetään usein vaatimuksena toimivalle kansainväliselle järjestölle. Syitä legitimiteetin heikkenemiselle voivat olla muun muassa sääntöjen noudattamattomuus järjestön jäsenten toimesta, järjestöä ympäröivän yhteiskunnan muutokset tai järjestön kohderyhmän muutokset.

Tämä pro gradu -tutkielma keskittyy kysymykseen siitä, miten Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenet katsovat Kavala v. Turkey -tapauksen vaikuttavan Euroopan neuvoston legitimiteettiin. Teoriaohjaavan sisällönanalyysin kautta selvitetään parlamentaarisen yleiskokouksen puheaineistosta vuosilta 2021–2023, nostavatko parlamentaarikot puheissaan esille ajatuksia järjestöä kohtaavasta legitimiteettivajeesta. Jos parlamentaarikkojen puheista on löydettävissä ajatuksia legitimiteettivajeesta tai sen kehittymisestä Kavala v. Turkey -tapauksen kontekstissa, siirtyy tutkielma käsittelemään parlamentaarikkojen näkemyksiä vajeen syistä sekä mahdollisista ratkaisuista vajeelle.

Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu kansainvälisen politiikan legitimiteetin teorioista. Keskeisissä rooleissa ovat Oona A. Hathawayn teoria kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ekspressiivisen ja instrumentaalisen funktion ristiriidasta sekä Matthew D. Stephenin teoria kansainvälisten järjestöjen legitimiteetistä ja sen korjaamisesta.

Analyysi osoittaa, että parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenet puhuvat Euroopan neuvostosta tavalla, joka viittaa parlamentaarikkojen ajattelevan järjestön legitimiteetin olevan vaarassa heiketä tulevaisuudessa. Legitimiteetin heikkenemisen katsotaan vaikuttavan erityisesti järjestön tulevaisuuteen, ei niinkään nykyhetkeen. Puheissa legitimiteetin heikkenemisen syiksi nostetaan esimerkiksi järjestön politisoituminen, jäsenvaltioiden haluttomuus noudattaa järjestön sääntöjä, uskontoon perustuva syrjiminen sekä järjestön ekspressiivisen funktion hyväksikäyttö ilman sen instrumentaalisen funktion tukemista. Parlamentaarikkojen ehdottamia ratkaisuja legitimiteettivajeelle ovat Osman Kavalan vapauttaminen vankeudesta, järjestön sääntöjen tehokkaampi noudattaminen, puolueellisen käytöksen ja järjestön politisoinnin välttäminen sekä olemassa olevien ja uusien toimeenpanomekanismien käyttöönotto.