Viranomaisten keinot puuttua alle 15-vuotiaiden lainvastaiseen käyttäytymiseen - Onko uusi keino lähestymiskielto tarkoituksemukainen vai ei?

Abstract

Työssä arvioidaan Suomen rikoslain määrittämän rikosoikeudellisen vastuuikärajan vaikutuksia siihen, millaisia viranomaistoimia voidaan kohdistaa alle 15-vuotiaiden lainvastaiseen käyttäytymiseen ja toimintaan sekä näiden keinojen toimivuutta. Työ jakautuu kahteen eri osioon. Ensimmäisessä osiossa arvioidaan korkeimman oikeuden ratkaisua KKO 2025:66, jossa korkein oikeus ottaa kantaa siihen, voidaanko alle 15-vuotias määrätä lähestymiskieltoon ja miten lähestymiskiellon määräämisen edellytyksiä tulisi arvioida alle 15-vuotiaan osalta. Tarkastelun kohteena ovat korkeimman oikeuden ratkaisussaan soveltamat oikeusnormit sekä niiden perustelut. Perusteluita lähestytään ergodisella lukutavalla, jolloin korkeimman oikeuden perusteluista saadaan eroteltua mahdolliset heikkoudet ja epäjohdonmukaisuudet. Apuna tarkastelussa käytetään premissirakennetta sekä vallitsevia tulkinta- ja argumentaatio-oppeja. Tarkastelussa arvioidaan myös ratkaisun oikeusvaikutuksia niin yksilön kuin yhteiskunnankin näkökulmasta. Oikeusvaikutuksien yhteydessä pohditaan myös ratkaisussa mahdollisia esiintyviä kritiikin kohteita. Työn toisessa osiossa tarkastellaan lainopin näkökulmasta nykylainsäädännön mahdollistamia viranomaiskeinoja puuttua alle 15-vuotiaiden lainvastaiseen käyttäytymiseen ja toimintaan. Tarkastelussa käytetään hyväksi sekä uusia eri viranomaistahojen toimesta tehtyjä selvityksiä sekä hieman vanhempaa oikeuskirjallisuutta. Tarkastelun perusteella työssä tuodaan esille havaitut puutteet viranomaisyhteistyössä sekä se, kuinka nykylainsäädäntö ei tue viranomaisten tehokasta puuttumista alle 15-vuotiaiden lainvastaiseen käyttäytymiseen ja toimintaan. Tämän jälkeen työssä tuodaan esille mahdollisia parannusehdotuksia nykytilanteeseen. Kahden erillisen osion tarkastelun jälkeen työssä tullaan siihen lopputulokseen, että korkeimman oikeuden ratkaisua, jolla mahdollistettiin alle 15-vuotiaiden määrääminen lähestymiskieltoon, ei voida pitää kovinkaan toimivana ja tarkoituksenmukaisena keinona puuttua alle 15-vuotiaiden lainvastaiseen käyttäytymiseen. Tarkastelu osoittaa, että lähestymiskiellon määrääminen alle 15-vuotiaalle voi aiheuttaa enemmän uusia ongelmia kuin ratkaista niitä. Merkittävimpänä ongelmakohtina tarkastelusta nousee esille lähestymiskiellolta puuttuvat pelotevaikutus ja rangaistusuhka. Korkeimman oikeuden ratkaisussa ilmenevät useat kritiikille alttiit perustelut myös viittaavat siihen, ettei ratkaisua voida pitää kovinkaan toimivana. Työn toisen osion tarkastelu osoittaa lisäksi, että nykyisessä lastensuojelussa ja viranomaisyhteistyössä on merkittäviä puutteita, kun kyseessä on alle 15-vuotias lainvastaisesta teosta epäilty. Yhdessä nämä havainnot osoittavat sen, että yhteiskuntamme tarvitsee uusia tarkoituksenmukaisia ja toimivia keinoja puuttua alle 15-vuotiaiden lainvastaiseen käyttäytymiseen ja toimintaan. Korkeimman oikeuden ratkaisun tarjoamaa lähestymiskieltoa ei voida pitää tällaisena keinona, mutta ratkaisun voidaan katsoa tuovan ilmi niitä epäkohtia, joita nykylainsäädännössämme on.