Lowering the Investment Threshold Through Public Grants & Financing in the Turku Archipelago : A Multi-Level Study of Tourism SMEs Operating in Uncertainty

Abstract

Tourism is increasingly positioned as a driver of regional development in peripheral destinations, yet the investment capacity of small tourism firms remains constrained by seasonality, demand uncertainty, limited internal resources and complex public support structures. In the Turku archipelago, these issues are particularly relevant because tourism development relies heavily on small and micro-sized enterprises, nature-based attractions and a fragmented regional support system. This thesis examines how public grants, financing instruments and regulatory structures influence the investment decisions of tourism SMEs operating under uncertainty. The study seeks to understand how the structural features of the public financing and regulatory system, together with demand uncertainty, influence tourism SMEs’ investment decisions in peripheral areas. The theoretical framework combines multi-level governance, SME finance theories and investment under uncertainty to analyse the investment threshold from both firm-level and regional governance perspectives. The thesis employs a qualitative and exploratory research design. The empirical material consists of ten semi-structured interviews conducted with six tourism entrepreneurs and four regional actors in the Turku archipelago, supported by secondary documents, regional strategy material, funding criteria and tourism statistics. The data were analysed through thematic analysis. The findings show that public support has an ambivalent role in tourism SME investment decisions. Grants, guarantees, loans and advisory services can lower the financial threshold by complementing limited internal resources and improving the feasibility of investment projects. However, the same instruments can also create an accessibility threshold when application processes, equity requirements, reporting obligations and uncertain approval outcomes are disproportionate to the size of the planned investment. The study finds that investment scale is critical: often times larger and administratively stronger firms are better able to combine grants, loans and own capital, whereas smaller firms may prefer internal financing, staged implementation or postponement. Demand uncertainty, especially outside the short summer peak season, further encourages entrepreneurs to delay or scale down investments until stronger signals of future demand emerge. The thesis contributes to research on peripheral tourism development by showing that the effectiveness of public support should be evaluated not only through its formal availability, but also through its practical usability for small firms. The findings highlight the importance of regional actors as intermediaries who can translate financing opportunities into accessible options, support application processes, strengthen long-term demand signals and clarify funding criteria. The study provides practical recommendations for regional development organisations, including simplifying small-grant procedures, reassessing payment schedules, strengthening micro-financing instruments and supporting entrepreneurs’ digital and international market readiness. Overall, the thesis argues that lowering the investment threshold in peripheral tourism requires support instruments that are proportionate, understandable and aligned with the actual decision-making realities of tourism SMEs.

Matkailu nähdään yhä useammin tärkeänä aluekehityksen välineenä syrjäisemmillä ja perifeerisillä alueilla, mutta pienten matkailuyritysten investointikykyä rajoittavat kausiluonteisuus, kysynnän epävarmuus, rajalliset omat resurssit sekä julkisten tukijärjestelmien monimutkaisuus. Turun saaristossa nämä kysymykset ovat erityisen keskeisiä, sillä alueen matkailun kehitys perustuu vahvasti pieniin ja mikroyrityksiin, luontopohjaisiin vetovoimatekijöihin sekä useiden alueellisten tukitoimijoiden muodostamaan hajanaiseen kehittämisympäristöön. Tämä tutkielma tarkastelee, miten julkiset tuet, rahoitusinstrumentit ja sääntelyrakenteet vaikuttavat epävarmuudessa toimivien matkailualan pk-yritysten investointipäätöksiin. Tutkielman päätutkimuskysymys on, miten julkisen rahoitus- ja sääntelyjärjestelmän rakenteelliset piirteet yhdessä kysynnän epävarmuuden kanssa vaikuttavat matkailualan pk-yritysten investointipäätöksiin perifeerisillä alueilla. Teoreettinen viitekehys yhdistää monitasoisen hallinnan, pk-yritysrahoituksen teoriat sekä epävarmuuden alaisen investointipäätöksenteon. Näiden näkökulmien avulla investointikynnystä tarkastellaan sekä yritystason resurssien että alueellisen hallinnan ja tukirakenteiden näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin laadullisena ja eksploratiivisena tutkimuksena. Empiirinen aineisto koostuu kymmenestä puolistrukturoidusta haastattelusta, joista kuusi tehtiin Turun saaristossa toimivien matkailuyrittäjien ja neljä alueellisten toimijoiden kanssa. Haastatteluaineistoa täydennettiin alueellisilla strategia-asiakirjoilla, rahoituskriteereillä, kehittämisdokumenteilla ja matkailutilastoilla. Aineisto analysoitiin temaattisen analyysin avulla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että julkisella tuella on kaksijakoinen rooli matkailuyritysten investointipäätöksissä. Avustukset, takaukset, lainat ja neuvontapalvelut voivat madaltaa taloudellista investointikynnystä täydentämällä yritysten rajallisia omia resursseja ja parantamalla investointihankkeiden toteuttamiskelpoisuutta. Samalla samat tukimuodot voivat kuitenkin muodostaa saavutettavuuskynnyksen, jos hakuprosessit, omarahoitusvaatimukset, raportointivelvollisuudet ja epävarmat tukipäätökset ovat suhteettoman raskaita suunnitellun investoinnin kokoon nähden. Investoinnin mittakaava osoittautui keskeiseksi tekijäksi: yleensä suuremmat ja hallinnollisesti vahvemmat yritykset pystyvät paremmin yhdistämään tukia, lainoja ja omaa pääomaa, kun taas pienemmät yritykset saattavat suosia omarahoitusta, vaiheittaista toteutusta tai investointien lykkäämistä. Kysynnän epävarmuus, erityisesti lyhyen kesäsesongin ulkopuolella, vahvistaa tätä varovaisuutta ja kannustaa yrittäjiä odottamaan vahvempia signaaleja tulevasta kysynnästä. Tutkielma täydentää perifeerisen matkailun ja aluekehityksen tutkimusta osoittamalla, että julkisen tuen vaikuttavuutta tulisi arvioida pelkän muodollisen saatavuuden sijaan myös sen käytännön saavutettavuuden ja käyttökelpoisuuden näkökulmasta. Tulokset korostavat alueellisten toimijoiden roolia välittäjinä, jotka voivat auttaa yrittäjiä tunnistamaan sopivia rahoitusvaihtoehtoja, tukea hakuprosesseja, vahvistaa pitkän aikavälin kysyntäsignaaleja ja selkeyttää tukikriteerejä. Tutkielma tarjoaa käytännön suosituksia alueellisille kehittämisorganisaatioille, rahoittajille ja Visit Turku Archipelagolle. Näihin kuuluvat muun muassa pienten tukihakemusten keventäminen, maksatusaikataulujen uudelleenarviointi, ennakkoarviointipalveluiden kehittäminen, mikroyritysrahoituksen vahvistaminen sekä yrittäjien digitaalisen ja kansainvälisen markkinavalmiuden tukeminen. Kokonaisuudessaan tutkielma osoittaa, että investointikynnyksen madaltaminen perifeerisessä matkailussa edellyttää tukimuotoja, jotka ovat oikeasuhtaisia, ymmärrettäviä ja yhteensopivia matkailuyrittäjien todellisten päätöksentekotilanteiden kanssa.