Sosiologian kaanonin koloniaaliset rakenteet ja niiden purkaminen : Integroiva kirjallisuuskatsaus ajankohtaisesta kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta vuosilta 2019– 2023
Ladataan...
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tämä tutkielma tarkastelee sosiologian kaanonin koloniaalisia rakenteita ja niiden purkamisen
mahdollisuuksia integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Tutkielman aihe on erityisen ajankohtainen
globaalissa kontekstissa, jossa tiedontuotannon valtarakenteet ja epistemologinen eriarvoisuus ovat
nousseet kriittisen tarkastelun kohteeksi. Sosiologian dekolonisaatio kytkeytyy laajempaan
keskusteluun akateemisen tiedon demokratisoinnista ja globaalin etelän äänien tunnustamisesta.
Tutkielmassa analysoidaan vuosien 2019-2023 kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta, jonka kautta
tutkielma osoittaa, että sosiologian kaanonin koloniaalisuus ei ole vain historiallinen jäänne, vaan
aktiivisesti ylläpidetty rakenne, joka uusintaa kolonialistisia valtasuhteita monella tasolla. Aineisto
kattaa sekä teoreettisia puheenvuoroja kaanonin rakenteellisista ongelmista että käytännön pedagogisia
ehdotuksia sen uudistamiseksi, tarjoten näin monipuolisen näkökulman aiheeseen.
Tutkielman tulokset paljastavat, miten koloniaaliset rakenteet ovat muovanneet keskeisesti sosiologian
kehitystä ja määrittäneet legitiimiä sosiologista tietoa. Tämä näkyy erityisesti siinä, miten länsimainen
teoreettinen perintö on säilyttänyt hegemonisen asemansa tieteenalalla, samalla kun globaalin etelän
näkökulmat on systemaattisesti marginalisoitu. Kaanonin koloniaalisuus konkretisoituu
opetuskäytännöissä, tutkimusrahoituksessa ja akateemisissa hierarkioissa.
Tutkielma esittelee useita merkittäviä ratkaisuehdotuksia kaanonin dekolonisaatioon, vaihdellen
radikaalista kaanonin hylkäämisestä maltillisempiin uudistusehdotuksiin. Keskeistä on ymmärrys siitä,
että pelkkä sisällöllinen uudistaminen ei riitä, vaan tarvitaan perustavanlaatuisia muutoksia tieteenalan
epistemologisissa ja teoreettisissa lähtökohdissa. Erityisen tärkeäksi nousee dekoloniaalisen
refleksiivisyyden käsite, joka edellyttää jatkuvaa kriittistä tarkastelua siitä, miten
dekolonisaatiopyrkimykset itsessään saattavat tahattomasti uusintaa kolonialistisia rakenteita.