Mielenterveysongelmat ja perheen perustaminen : Selonteot verkkokeskusteluissa

Abstract

Mielenterveysongelmat ovat ajankohtainen haaste yhteiskunnassa, ja niiden yleisyys kasvaa jatkuvasti. Näin ollen mielenterveysongelmista kärsiviä vanhempia on yhä enemmän. Mielenterveysongelmien yleisyydestä huolimatta niihin liitetään edelleen huomattavasti stigmaa. Samalla vanhemmuuteen kohdistetaan erilaisia kulttuurisia ja yhteiskunnallisia odotuksia ja ihanteita, jotka voivat aiheuttaa ristiriitoja mielenterveysongelmien kontekstissa.

Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastelen mielenterveysongelmia perheen perustamisen yhteydessä. Tarkoituksenani on selvittää, miten mielenterveysongelmiin ja perheen perustamiseen suhtaudutaan ja minkälaisena mielenterveysongelmista kärsivän vanhemmuus nähdään. Lähestyn näitä siitä näkökulmasta, mitä selontekoja on paikannettavissa mielenterveysongelmista perheen perustamisen yhteydessä ja millaisia selontekoja mielenterveysongelmista kärsivät itse tuottavat vanhemmuudesta.

Tutkielmani aineistona toimivat Vauva.fi-sivuston verkkokeskustelut. Olen valikoinut aineistooni seitsemän verkkokeskustelua, jotka ovat vuosilta 2017–2022. Lopullinen aineistoni on 42 sivua pitkä ja koostuu 146 kirjoitetusta viestistä. Käytän diskurssianalyyttistä lähestymistapaa ja analyysimenetelmäkseni olen valinnut selonteot. Analyysin läpikulkeva teoreettinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi.

Tutkielmani tuloksissa olen paikantanut viisi selontekoa, jotka ovat syyllistämisen, halventamisen, vastuun, riittämättömyyden sekä vastapuheen selonteot. Tuloksien perusteella mielenterveysongelmiin ja perheen perustamiseen suhtautuminen on hyvin kielteistä ja mielenterveysongelmista kärsivänvanhemmuus nähdään heikkona. Mielenterveysongelmista kärsivät tuottavat myös itse kielteistä puhetta mielenterveysongelmiin liittyen. Myönteistä keskustelua ilmenee kuitenkin vastapuheen selonteossa.

Tutkielman tulokset ovat hyvin yhteneväisiä aiemman tutkimuksen kanssa. Tuloksista voidaan vetää johtopäätökseksi, että mielenterveysongelmiin liittyvä stigma on edelleen hyvin vakiintunutta keskustelussa. Kielteisten selontekojen yliedustuksen voidaan nähdä ilmentävän mielenterveysongelmista kärsivien heikkoa asemaa yhteiskunnassa. Tunnistan jatkotutkimuksen tarpeeksi erityisesti mielenterveysongelmista kärsiviin vanhempiin liittyvän stigman tarkastelun sekä heidän vanhemmuuteensa liittyvän myönteisemmän tutkimuksen. Lisäksi näen jatkotutkimuksen paikaksi tutkielmani toteuttamisen tuoreemmalla ja edustavammalla aineistoistolla sekä kirjoittajien taustatekijöiden mahdollisella tarkastelulla.