Markkinakurin toimivuus eurovaltioiden velkakirjamarkkinoilla luottoriskin näkökulmasta

Abstract

Tutkielma keskittyy eurovaltioiden velkakirjamarkkinoiden toimintaan 2000-luvulla ja pyrkii selvittämään mitkä valtion taloudellista tilaa kuvaavat muuttujat selittävät luottoriskin määräytymistä ja mitä merkitsevien muuttujien perusteella voidaan päätellä markkinakurin toiminnasta. Asia on mielenkiintoinen yhtäältä siksi, että etenkin ennen viimeistä finanssikriisiä obligaatiokorkojen kehitys ei ole huomioinut eroja valtioiden velkaantuneisuusasteissa ja toisaalta siksi, että lainojen maksuhäiriöt ovat yhä todennäköisempiä suurista ja kasvavista velkamääristä johtuen.

Tutkimuskysymykseen vastataan empiirisen analyysin avulla. Tutkimusaineisto koostuu 11 eurovaltiosta ja tarkasteltu aikaväli 2000 – 2013. Frekvenssiltään aineisto on puolivuosidataa. Tutkimusmenetelmänä käytetään kiinteiden vaikutusten paneeliregressiomallia, jossa korkoeroa selittäväksi muuttujiksi valittiin velka, ennustettu alijäämä, alijäämäennusteen ennustevirhe, velanhoitosuhde ja kontrollimuuttujat likviditeettiriskille sekä riskiaversiolle.

Tutkimustulokseksi saatiin, että parhaiten luottoriskiä selittää alijäämäennusteen ennustevirhe. Tilastollisesti merkitsevä vaikutus saatiin myös velanhoitosuhteelle, mutta tämä tulos oli erittäin riippuvainen Kreikan havainnoista. Tulosten mukaan voidaan myös sanoa, että markkinakuri on tehostunut vuoden 2008 jälkeen ja, että markkinakuri on voimakkaampaa riskivaltioiden kohdalla kuin vähäriskisten valtioiden kohdalla.