Määräysvalta IFRS 10-standardissa ja sen merkitys konsernitilinpäätöksessä

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan määräysvallan käsitettä IFRS 10 -standardissa sekä sen merkitystä konsernitilinpäätöksen laatimisessa. Tavoitteena on selvittää, millä perusteilla määräysvalta muodostuu IFRS 10:n mukaan ja miten tämä vaikuttaa tytäryritysten yhdistelyyn. Lisäksi työssä tarkastellaan IFRS 10 -standardin taustaa ja suhdetta aiempaan IAS 27 -standardiin.

Määräysvaltaa analysoidaan sen kolmen keskeisen osatekijän kautta: valta sijoituskohteessa, altistuminen muuttuvalle tuotolle sekä kyky vaikuttaa näihin tuottoihin. Näiden perusteella arvioidaan, milloin sijoittajalla on määräysvalta ja milloin yhteisö tulee yhdistellä konsernitilinpäätökseen. Lisäksi työssä käsitellään määräysvallan kirjanpidollisia seurauksia, sijoitusyhtiöiden konsolidointipoikkeusta sekä IFRS 10 -standardin suhdetta suomalaiseen säännöstöön.

Tutkimus on toteutettu käsiteanalyyttisena tutkimuksena hyödyntäen voimassa olevaa normistoa ja alan kirjallisuutta. Tulosten perusteella IFRS 10 siirtää tarkastelun juridisista omistussuhteista taloudellisen todellisuuden arviointiin ja tarjoaa periaatepohjaisen mallin määräysvallan määrittelyyn, mutta lisää samalla harkinnan merkitystä monimutkaisissa tilanteissa.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että IFRS 10 on keskeinen konsernitilinpäätöksen laadintaa ohjaava standardi, sillä se määrittää yhdistelyn perustan määräysvallan kautta. Sen soveltaminen edellyttää kuitenkin käyttäjältä sekä standardin että liiketoimintaympäristön hyvää ymmärtämistä.