Puolueettomuuspolitiikka Suomen ja Yhdysvaltain suhteissa 1982-1990

Abstract

Tarkastelen pro gradu-tutkielmassani Suomen ja Yhdysvaltojen välisiä suhteita kylmän sodan lopulla, suomalaisen puolueettomuuspolitiikan näkökulmasta. Tutkielma on esittämistavaltaan kronologinen ja siinä tutkitaan aihetta kolmesta eri lähestymiskulmasta, jotka valaisevat aihetta perusteellisesti. Tarkastelussa ovat vuodet 1982-1990. Ensimmäinen lähestymiskulma on presidentti Koiviston suhteet amerikkalaisiin ja sen vaikutukset maiden välisiin suhteisiin ja ennen kaikkea siihen, miten suomalaista puolueettomuuspolitiikkaa tehtiin. Toinen lähestymiskulma käsittelee ulkoministeriön roolia maiden välisissä suhteissa. Viimeisenä lähestymiskulmana tutkielmalla on erikseen valaista maiden välisten suhteiden suurimmat ongelmakohdat. Suomen ja Yhdysvaltojen kylmän sodan aikaiset suhteet olivat Suomen puolueettomuuspolitiikan kannalta merkittäviä. Suomalaisen puolueettomuuspolitiikan funktiona oli toimia vastapainona Suomen suhteille Neuvostoliiton kanssa, ja hyvien suhteiden ylläpito sekä niiden vahvistaminen Yhdysvaltojen kanssa edesauttoivat tätä tavoitetta. Suomi pyrki Yhdysvaltain suhteillaan identifioimaan itsensä vahvasti idän ja lännen välissä olevaksi, puolueettomaksi, valtioksi. Keskeisin tutkimustulos oli tiivistetysti se, että Suomen maantieteellinen läheisyys Neuvostoliiton kanssa asetti maan erikoislaatuiseen asemaan Yhdysvaltoihin nähden: Suomi ei kuulunut Neuvostoliittoon eikä se ollut kansandemokratia. Suomella oli kuitenkin tiiviit suhteet itään ja tätä kautta amerikkalaisten oli helppoa asioida suomalaisten kanssa, kysellen tilannearvioita kilpailevasta suurvallasta pohjimmiltaan saman arvopohjan omaavilta suomalaisilta. Vastaavaa yhdistelmää ei Yhdysvalloille löytynyt mistään muualta.