Isovanhemmat ja lapset metsään! -kehittämishanke : Isovanhempien kokemuksia

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, millaiset asiat Isovanhemmat ja lapset metsään! – kehittämishankkeeseen (Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö 2020–2022) osallistuneet isovanhemmat kokivat merkityksellisimmäksi hankkeeseen osallistumisessa. Isovanhemmat ja lapset metsään! -kehittämishanke oli suunnattu lapsille, joilla on neuropsykiatrisia piirteitä tai diagnoosi esimerkiksi ADHD:sta tai autismikirjosta. Hankkeessa pyrittiin vahvistamaan lapsenlapsen ja isovanhemman välistä suhdetta luontoavusteisin ja seikkailullisin menetelmin. Lisäksi isovanhemmille tarjottiin tietoa neuropsykiatrisista häiriöistä verkkoluennoin, vertaistapaamisissa ja kokemusasiantuntijan johdolla. Isovanhemmat ovat tärkeä osa perhesysteemiä, ja erityislasten isovanhemmat jäävät usein tuen ulkopuolelle; tukea ja tietoa on tarjolla lähinnä vanhemmille. Tieto autismikirjosta ja ADHD:sta auttaa isovanhempia ymmärtämään paremmin lastenlastensa haasteita. Metsäympäristö valikoitui toimintaan siksi, koska luonnolla on tutkitusti hyvinvointivaikutuksia; se vähentää stressiä, parantaa mielialaa ja voi jopa parantaa vuorovaikutuksen laatua. Nämä kaikki elementit auttavat suotuisan ilmapiirin luomisessa isovanhemman ja lapsenlapsen välille. Seikkailulliset menetelmät rohkaisevat toimimaan itselle uudella tavalla, ja seikkailun haasteista selviäminen saattaa tuoda itsevarmuutta selvitä myös arjen haasteista. Tutkimuskysymyksinä olivat 1. Millaisia toiveita isovanhemmilla oli kehittämishanketta kohtaan? ja 2. Millaiset asiat kehittämishankkeen toiminnassa tuntuivat isovanhemmista merkityksellisiltä? Tutkimuksen aineisto koostuu toimintaan osallistuneiden isovanhempien haastatteluista ennen retkiä (alkuhaastattelu) ja noin puoli vuotta hankkeeseen osallistumisen jälkeen (loppuhaastattelu). Suurin osa haastatteluista tehtiin yhdelle isovanhemmalle kerrallaan, mutta muutama haastattelu toteutettiin yhteishaastatteluna isovanhempiparille. Aineisto koostuu siis seitsemästä alkuhaastattelusta, jossa haastateltiin kahdeksaa isovanhempaa, ja seitsemästä loppuhaastattelusta, jossa haastateltiin yhdeksää isovanhempaa. Haastateltavia oli siis yhteensä 17, ja haastatteluja 14. Analyysimenetelmänä oli sisällönanalyysi. Alkuhaastatteluiden mukaan isovanhemmat toivoivat hankkeen toiminnasta vertaistukea erityislapsen isovanhempana olemiseen, lisää läheisyyttä lapsenlapsen kanssa esimerkiksi jakamatonta huomiota tarjoamalla, mahdollisuutta tukea lapsenlapsen itsetuntoa ja sosiaalisia taitoja sekä luontoelämyksiä, jotka yhdistäisivät isovanhempaa ja lapsenlasta. Loppuhaastatteluissa merkityksellisimmiksi asioiksi nousi parempi ymmärrys lapsenlapsen käyttäytymisen taustalla olevista tekijöistä, tieto neuropsykiatrisista ilmiöistä ja erityisesti kokemusasiantuntijan tapaaminen sekä vertaistuki muilta isovanhemmilta. Luontoelämyksistä isovanhemmat olivat saaneet ideoita yhteiseen ajanviettoon lapsenlapsen kanssa. Seikkailulliset menetelmät retkillä ja luontoavusteisuus näyttivät vahvistavan erityislasten itsetuntoa sekä heidän suhdettaan isovanhempiin.