Maiseman omistajuus suunnitteluprosesseissa : Tapaustutkimuksena Samppalinnan ravintola

Abstract

Maiseman omistajuus muodostuu moninaisista tekijöistä. Maisema muodostuu eri tahojen omistamista fyysisistä alueista ja katsojan kokemuksista tilasta. Omistajuuteen vaikuttavat muun muassa lait ja tilalliset suhteet. Maiseman omistajuus määrittyy tietyssä ajassa ja tiettynä aikana. Suunnitteluprosesseissa olisi hyvä määrittää tarkoin, kuka maiseman omistaa, sillä sen perusteella voidaan selventää, kenellä on oikeudet muokata ja kehittää maisemaa.

Tässä tutkimuksessa selvitän diskurssianalyysin avulla maiseman omistajuutta. Selvitän tapaustutkimuksena Samppalinnan ravintolan kehittämisprosesseja diskurssien avulla ja tutkin, mitä maiseman omistajuus diskurssien perusteella on. Maiseman omistajuuteen liittyvää tutkimusta suunnitteluprosesseissa ei ole juurikaan tehty, joten tutkimukseni tuo uuden näkökulman maantieteelliseen keskusteluun maisemasta ja kaupunkisuunnittelusta.

Samppalinnan tapauksen perusteella maiseman omistajuuden määrittelyyn ei ole yleispätevää mallia. Eri arviot toimien vähäisyydestä, historialliset ja taloudelliset tekijät sekä alueen ympäristö vaikuttavat siihen, miten maiseman omistajuus määrittyy. Tutkimukseni mukaan kaupungin omistajuus maisemaan nähdään tärkeänä, mutta koska on tarve saada taloudellista tuottoa kohteen kehittämiseen, omistusoikeudet määrittyvät yhä vahvemmin alueen toimijoille. Kaupunki saattaa antaa joidenkin toimien tapahtua luvatta tai antaa luvat normaalia helpommin, jotta taloudellinen toiminta saadaan aloitettua. Toimijan valta kehittää maisemaa muuttuu kuitenkin heti, jos ohikulkeva henkilö tai naapuri kokee maiseman omakseen ja vaikuttaa valituksellaan tai mielipiteellään sen kehitykseen. Eri tahojen mielipiteet vaikuttavat maiseman omistajuuteen sen mukaan, kenen mielipiteiden ja tavoitteiden näkökulmasta maisemaa kehitetään ja kenellä on valta toteuttaa suunnitelmat.